Headspace

Yhdeksän vuotta sitten oli tällä päivämäärällä sunnuntai. Sille sunnuntaille oli pari päivää aikaisemmin sovittu kahvitapaaminen. Olimme kirjoitelleet, useimmiten muutaman kerran päivässä (sähköosen kirjeen vaihdon erikoispiirteitä) ja pari kertaa jutelleet puhelimessa. Tapaaminen oli sovittu City Sokoksen edessä olevalle raitiolinja kolmen pysäkille, koska arvelin ulkopaikkakuntalaisen löytävän sen helposti mainitulla raitivaunulla tullessaan ja koska siihen oli myös helppo kiiruhtaa metrolta.

Sattuma juttu koko kahville meno, hän lähetti sähköpostin jossa lyhyesti kertoi ettei vastaile tuona viikonloppuna. Viestin sävyssä oli jotain joka sai soittamaan ja kävi ilmi että olimme sinä viikonloppuna samassa kaupungissa. Sovittiin tapaaminen. Olimme loppujen lopuksi eri pysäkeillä, hän tulikin toisesta suunnasta ja tulkitsi rautatieaseman edustan pysäkin sokoksen edessä olevaksi (mitä se tavallaan olikin) ja sieltä hänet sitten löysin, tuon välin harpottuani. Pienehkön tytön, kantamustensa kanssa. Menimme Raffaelloon, jossa oli aina mukava viettää aikaa. Sieltä sai tuoretta patonkia kahvinsa seuraksi, mutten kyllä kuollaksenikaan muista nautimmeko moista, mahdollisesti. Niiden kahdeksan tunnin aikana päivänvalo haipui ja hänen kasvonsa ja silmänsä loistivat sekä keskustelun, joka poukkoili kait kaiken maallisen ja taivaallisen välillä, että niitä korostaneen kynttilänliekin vaikutuksesta. Jossain neljännen tai viidennen tunnin kohdalla, meille selvisi jotain olennaista hetkestä ja toisistamme, kävimme läpi metamorfoosin potentiaalisista ystävistä rakastavaisiksi.

Ehkä se oli muutos, ehkä se oli tosi asioiden tunnustamista. Minä lähdin kahville potentiaalisen ystävän kanssa, mutta taisin sijoittaa hieman tavallista enemmän huomiota ulkonäkööni. Ne kirjeet (siis sähköiset), joita vaihdoimme olivat intensiivisiä, odotin aina hänen vastauksiaan, mutta siltikään en vielä lähtiessäni kaupungille tuona sunnuntaina ollut tietoinen asiain tilasta.

Neljä vuotta sitten tämä päivämäärä osui lauantaille. Juhlimme häitämme. Omissa väreissämme ystäviemme ja rakkaidemme ympäröiminä.

Tänään on siis hääpäivämme.

Tänä vuonna juhlimme sitä aattonaan eli eilen. Saimme vapaan illan tyttären jäädessä isoäitinsä kanssa ja menimme ulos syömään, pitkän kaavan mukaan. Hänen kasvonsa ja silmänsä hehkuivat aivan kuin yhdeksän vuotta sitten.

Nine years ago, on this date I went to have coffee with a lovely lady, I had been writing with as it turned out she was in the same city for that weekend. It was sunday, we spent eight hours having coffee and somewhere, likely in the fourth or fifth we noticed that we had made it from friends to lovers.

Today is our wedding anniversary.

Tänään Irene aka Mogi aka Nenne aka Hengaaja Apsu on ollut maailmassa vuoden. Vuosi sitten aamu koitti aikaisin ja illan hämärryttyä Irene oli maailmassa. Se on ollut melkoinen vuosi. Kaikkihan sen tietävät, että lapsi kasvaa ja kehittyy tässä vaiheessa aivan älytöntä vauhtia, mutta sen tiedostaminen tulee näköjään ainakin omalla kohdallani vasta kokemuksen kautta.

Irene ottaa jo ensiaskeliaan ote taluttajan sormista niin tiukkana, että sormenpäät tummenevat punaisen yli purppuraan. Mt. Daddy on valloitettu monta kertaa ja vaikken aamuihminen olekkaan, niin ne herätykset Nennen kömmittyä sängyn yli ja noustessa nauraen pystyyn heräilevän isän olkapäätä vasten, ne herätykset ovat olleet hienoja. Alkaneessa kesässä ovat jälleen pihlajan kukat tuoksuneet ja olemme nauttineet siitä tuoksusta yhdessä pikku-hurjapään käydessä keinumassa, vauhdin kaipuu tuntuu olevan kova. Usein Irenestä saa olla hirvittävän ylpeä, siitä miten hän saavuttaa pienen ihmisen merkkipaaluja lähes aina nauraen onnellisena uusista havainnoista ja maailmasta saaduista voitoistaan. Välillä Nenne on totaalinen täystuho, joka järjestää kaiken käsiinsä ulottuvan uusiksi, ei suvaitse sitä ettei pääse näppäimistöön käsiksi ja on vielä niin raivostuttavan fiksu ettei kelpuuta muuta kuin sen oikean, koneeseen kytketyn näppiksen. Irtonainen korvike ei kelpaa.

Se tapa millä elämä on järjestynyt uusiksi on ollut valtavan radikaalia, monet asiat jotka ovat olleet aikaisemmin keskeisiä on ollut pakko jättää taka-alalle tai ainakin merkittävästi vähemmälle. Osan kohdalla se on harmittanut, osan kohdalla uusi priorisointi on ollut pelkästään luontevaa ja jopa toivottavaa. Väsymys on pysyvänä olotilana aika hurjaa ja tämän väsymyksen ja ajanpuutteen pelaamisellemme aiheuttama isku on ollut ehkä ikävintä mitä on tapahtunut, joskin vakavuudeltaan merkittävästi vähäisempää kuin mitä rationaalisesti ajatellen olisi voinut pelätä. Vastapainona on sitten saanut nauttia kylpevän, suihkussa roiskivan, leikeistään ilahtuvan, vauhtimadon edesottamuksista. Nenne on vaihtanut unirytmejäänkin jo monta kertaa, sydäntalvella vietimme välillä outoja tuokioita aamun pienillä tunneilla, kun lasta ei vain nukuttanut. Huumorintaju on meillä kaikilla kestänyt kohtuullisen hyvin. On ollut kokemuksia joita ei haluaisi toistaa, pienen kuumepotilaan olon kohentaminen tänä keväänä kun hän oli niin voipuneena sylissä että hengityskin näytti jo ponnistukselta. Sen läpi eläminen on tietenkin vanhempana kasvamista, joka kuuluu elämään, mutta voi kuinka mielellään sen jättäisikään väliin. Toisaalta samalla on saanut nähdä lapsen vaipuvan lähes nirvanaan äitinsä hyväilyissä, heidän yhteiset naurun hetkensä ja lähes pakahduttava onnen tunne joka noiden hetkien todistamisesta seuraa.

Hassua ylpeyden tunnetta voi isälle hetkittäin seurata myös omituisista asioista. Minusta on jotenkin kummallisella tavalla tyydyttävää se, että Nenne on samanlainen aamun unikeko kuin isänsäkin, vaikka se tarkoittaa sitä että illat ovat hetkittäin kamalia. Samaten katselin pari iltaa sitten, miten neiti purki lelukassinsa(lelujen primaari sälytyspaikka) olohuoneessa, takavasemmalle viskellen lähes tasaiseksi kerrokseksi olohuoneen lattialle, levälleen ja kaikki helposti saataville. Olisin toki toivonut tyttäreni perineen ehkä hieman enemmän äitinsä rakkautta siisteyteen ja järjestykseen, mutta siinä oli jotain niin kovin tutun näköistä joka pakostakin pisti hymyilemään. Onnea on isä saanut myös yhteisissä leikeissä, me leikimme autolla. Ajan kippiauton Nennen luo, hän lastaa siihen kuorman, auto ajaa pienen kierroksen ja kippaa kuorman Nennen eteen ja tätä toistetaan myriadina iteraationa lapsen huokaillessa onnellinen hymy huulillaan.

On hurjaa katsoa miten miniatyyrikokoinen poikasemme, alun murmelivaiheen jälkeen on kasvanut jo aika isoksi tytöksi. Pituutta on kertynyt 72cm ja painoa reilusti yli kahdeksan kiloa. Liikkuminen sujuu, sormissa on jo aika paljon näppäryyttä ja tytär kommunikoi jo kanssamme kohtuullisen sujuvasti vaikka edelleen sanattomasti.

Elämä muuttuu tietenkin koko aika. Nenne kasvaa ja kehittyy jatkuvasti ja nyt meillä ovat olosuhteetkin taas vaihtumassa. Nenne saa heinäkuusta alkaen Mumminsa Tampereelle, odotan sitä että he ehtivät tutustua paremmin, yhteisen ajan voisi uskoa olevan molemmille mieleen. Ja kun he tottuvat toisiinsa, saanevat vanhemmatkin hieman enemmän keskinäistä aikaa. Nenne on siis edelleen hieman hidas syttymään ihmisiin ja vaatii useimmiten oman aikansa totutella, niin että uudet ihmiset vain pörräävät jossain soveliaalla etäisyydellä. Hän on pitänyt tämän linjan lähes alusta asti, eli kyseessä lienee aito luonteenpiirre. Tämän hankaluudesta huolimatta, olen sittenkin siitä liian ylpeä. Omat rajat tulevat toivottavasti olemaan Nennen turvana kun hän siirtyy isojen ihmisten maailmaan ja rajojen ulkopuolelta tulevalta ilkeilyltä toivon hänen jo tämän piirteen johdosta olevan paremmassa turvassa kuin monet muut.

Tuo vanhempien ajan vaje lienee haastavin ja rasittavin osa elämäämme. Minä haluaisin antaa heille molemmille niin paljon ja usein päädyn antamaan ajastani liian vähän, mutta ehkä kuitenkin riittävästi. Tänä aamuna sain antaa hieman enemmän, koska Nennellä oli syntymäpäivänsä kunniaksi ensimmäinen hammaslääkäriaika, oli meillä yhteinen aamu nauravan tyttäreni kanssa. M oletti sen olleen Nennelle, special treat, ja hieman syyllisesti haluaisin itsekin tähän uskoa. On hienoa olla merkittävä Nennelle, läheinen ja kelpo syli myöhemmin toivoakseni myös luotettava ja turvallinen keskustelukumppani pienemme siirtyessa käsitteiden ja kysymysten maailmaan.

Uskon molempien tietävän tässä vaihessa sen olennaisimman, Irene tietää että isi rakastaa ja M tietää saman niin omalla kuin lapsemmekin kohdalla aloittaessamme toisen vuotemme kolmihenkisenä perheenä.

Tänään 17 kesäkuuta on erään sankarin syntymäpäivä, minun sankarini ehkä useampienkin. Vaari täyttää kahdeksankymmentäyhdeksän vuotta. Tänään on siis hyvä päivä kirjata ylös joitain ajatuksia ja muistoja vuosien varrelta.

Vaari on sankarini, monessakin mielessä. Näinä aikoina tuon ikäisen miehen sotasankaruus pitäisi mainita, mutta se olisi väärin sillä päivänsankari on aina tähdentänyt ettei sodissa ole sankareita ,on vain uhreja. Vaari kumminkin oli sotasankari siinä mielessä että selvisi koettelemuksesta hengissä ja niin ruumiltaan, mieleltään kuin ihanteiltaankin eheänä. Vaari on pasifisti, sosialisti, oikeudenmukaisuuden kannattaja, joka onnistui menemään tuon myllytyksen läpi näistä tinkimättä ja pahimmankin paikan ohi niin ettei ketään tappanut. Siinä on erikoista sankaruutta ja suuruutta.

Vaari on myös ollut minun elämäni läheisin mies. Kitaransoitto oli lapsuudessa tavallaan meidän juttumme, koska Vaari vei minut tunneille ja vaihtoi kielet silloin kun tarvetta oli, istui tunnilla kuuntelemassa niin kauan kuin sai (Opettajani katsoi myöhemmin toimivammaksi, että opetustilanne on kahdenkeskinen, en väitä vastaan). Opettajani ihmetteli, kun kitarani kielissä oli tehdassolmut - niitä on vähän haastava tehdä - mutta Vaari ei tästä koskaan tinkinyt ja kun rupesin itse vaihtamaan kielet vihjasi kevyesti että ne solmut voi tosiaan tehdä siististi (eli ei saa lintsata ja tehdä kiertely solmuja tallaan). Osaan sen taidon vieläkin. Soittotunille ajettiin noin puoli tuntia suuntaansa ja se aika voitiin aina jutella, elämästä ja maailmasta, tuollaisista pienistä asioista. Vaarin kanssa juteltiin muutenkin paljon, menneestä ajasta eli historiasta sellaisena kuin sen kokenut ja lähempänä tapahtuma-aikaa kuullut sen tunsi ja sitä vertailtiin siihen mitä koulussa opetettiin. Tämä oli avartavaa. Minä osasin ne jutut jossain vaiheessa ulkoa, paitsi sen yhden, sen jonka Vaari kertoi vain kerran, siitä kerrasta kun tappaminen oli oikeasti lähellä ja mikä hänen päätöksensä siinä tilanteessa oli.

Näihin sotaisiin kysymyksiin liittyy se ainoa kohta, jossa tiedän Vaarin aidosti pettyneen minuun. Hän oli pahoillaan siitä, että asepalvelukseni alkoi ja kaiken muun hyvän lisäksi sotilaspoliisina. Se oli Vaarille kova paikka, mutta asia parani kun tulin kesken pois ja muistan varmasti aina sen miten Vaari loisti kuultuaan, että palvelus suoritettaisiin loppuun siviilipalveluksena. Se teki hänestä onnellisen silloin. Samaten Vaari oli ylpeä paitsi ylioppilaslakistani niin myös otettu kravatin punaisesta väristä. Pieniä asioita. Vaari ei päässyt paikan päälle kun vietimme häitäni, mutta puhuimme puhelimessa, se oli tärkeää ja merkitsi paljon.

Me puhuimme politiikasta, sosialismista myöhempinä vuosina myös siihen liittyneistä pettymyksistä. Vaari oli ikänsä aatteen mies, periksiantamaton, vankkumaton. Tämä on kuvaavaa, koska Vaarin itsepäisyys on legendaarista. Minä olen perinyt vähän sitä itsepäisyyttä ja se on hyvä asia se. Ei pidä muuttaa mielipiteitään liian helposti, silloinkaan kun ne olisivat ilmeisen vääriä. Ei ainakaan ennen kuin toinen on paremmin kuin tyydyttävästi onnistunut asiansa perustelemaan.

Nuo juttuhetket olivat tärkeitä. Kun sain ajokortin ja lainasin autoa kävi usein niin että palauttaessani sen auton jäin vielä istumaan Vaarin kanssa ja puhumaan mistä milloinkin. Ne myöhäisillan juttutuokiot olivat tärkeitä ja hienoja hetkiä, luullakseni meille molemmille.

Vaari on myös monilahjakas taiteilija, joka lauloi ja vihelteli paljon. Myöhemmillä päivillään Vaari harrasti akvarellimaalausta ja kehitti siihen aivan oman tyylin ja tekniikan. Sota-aikana vaari kuulemma veisteli enemmänkin, mutta minä en koskaan ole nähnyt sitä kuuluisaa laivaa jolla hän voitti kilpailusta ylimääräistä lomaa. Oppikoulua Vaari ei päässyt käymään, mutta opetteli käytännön kielitaitoa myöhemmällä iällä. Luulen, että jos hän olisi Oppikouluun päässyt, olisi vain taivas ollut rajana ja oma itsepäisyys.

Viime kesänä Vaari toivoi synttärilahjaa, mutta Irene syntyi vasta seuraavana päivänä. Olen ollut valtavan onnellinen siitä, että Vaari on ehtinyt tapaamaan Irenen. Viime sunnuntaina heillä oli yhteiset synttärijuhlat 89+1 vuotispäivät. En tiedä näkeekö Vaari sitä, miten maailma muuttuu paremmaksi - toivoakseni näkee vaikka muutos on hidasta ja työlästä - mutta olen tässä ajatellut että Irene varmaan jo sen näkee. Sukupolvien ketjussa.

Paljon onnea Vaarille, elämäni ensimmäiselle ja suurimmalle sankarille.

Part 1

and 2

For Scadians this is worth listening to though not terrific in itself.

M asked me to take an enneagram test, and with two questions why not. I feel it is relatively close to truth though at this time we were most interested in the parenting section. This seemed quite close to what I read about myself (see, I like to read about myself ) from Dr. Keirsey’s book all those year’s back. I do hope that this particular kind of parenting will suite our family, not too worried about it though, but wondering. Also there are some questions due to the duality of my qualities but I do believe this is who I am in my interpersonal private life.

Your result for The Quick & Painless ENNEAGRAM Test…

4- the Individualist

you chose BY - your Enneagram type is FOUR (aka “The Romantic”)

“I am unique”

Romantics have sensitive feelings and are warm and perceptive.

How to Get Along with Me

• Give me plenty of compliments. They mean a lot to me.
• Be a supportive friend or partner. Help me to learn to love and value myself.
• Respect me for my special gifts of intuition and vision.
• Though I don’t always want to be cheered up when I’m feeling melancholy, I sometimes like to have someone lighten me up a little.
• Don’t tell me I’m too sensitive or that I’m overreacting!

What I Like About Being a FOUR

• my ability to find meaning in life and to experience feeling at a deep level
• my ability to establish warm connections with people
• admiring what is noble, truthful, and beautiful in life
• my creativity, intuition, and sense of humor
• being unique and being seen as unique by others
• having aesthetic sensibilities
• being able to easily pick up the feelings of people around me

What’s Hard About Being a FOUR

• experiencing dark moods of emptiness and despair
• feelings of self-hatred and shame; believing I don’t deserve to be loved
• feeling guilty when I disappoint people
• feeling hurt or attacked when someone misundertands me
• expecting too much from myself and life
• fearing being abandoned
• obsessing over resentments
• longing for what I don’t have

FOURs as Children Often

• have active imaginations: play creatively alone or organize playmates in original games
• are very sensitive
• feel that they don’t fit in
• believe they are missing something that other people have
• attach themselves to idealized teachers, heroes, artists, etc.
• become antiauthoritarian or rebellious when criticized or not understood
• feel lonely or abandoned (perhaps as a result of a death or their parents’ divorce)

FOURs as Parents

• help their children become who they really are
• support their children’s creativity and originality
• are good at helping their children get in touch with their feelings
• are sometimes overly critical or overly protective
• are usually very good with children if not too self-absorbed

Renee Baron & Elizabeth Wagele

The Enneagram Made Easy
Discover the 9 Types of People
Harper
SanFrancisco, 1994, 161 pages

You liked the test?
so S P R E A D I T ! tell everyone!!!
(use Quick-Paste below)

you wanna know MORE?
so check out, what Wikipedia says about your type…

…even more you’ll find in Google

or do you prefer to

---

You are not completely happy with the result?!
You chose BY

Would you rather have chosen:

AY (EIGHT)

CY (SIX)

BX (NINE)

BZ (FIVE)

Take The Quick & Painless ENNEAGRAM Test at HelloQuizzy

We’re still in hospital, Our daughter got out of the blue light yesterday morning and both of my girls are doing well.
Mogi had a lot of visitors yesterday but didn’t mind ‘em at all. First to come were the maternal grandparents, then Leke brought my mum over and the final switch was to E. But no fears, as our daughter is somehow very zen, great mystic who does interesting signs ofprobably immense significance with her little hands while pondering the secrets of universe. As a recap to possible foreign friends still lacking the information, she was born on Wendsday June 18th to rowan smelling summer rain, she was 48.2 cm tall, weighed 3670 grams and was little hairy and otherwise perfect too.

Again, couple photos of our little starlett. These were taken yesterday as she was napping in daddy’s arms, looking serene and incredibly beautiful. I tried to capture the look, but unfortunately my cellphone camera didn’t do justice to our little jedi.

Tyttäremme syntyi 18.6. illalla vähän puoli yhdeksän jälkeen, oli 48,2 senttiä pitkä ja painoi 3,67 kiloa. Hän syntyi joitakin satoja metrejä Pohjanlahden rannasta sateiseen, pihlajankukilta tuoksuneeseen kesäiltaan. Hän on kerrassaan ihastuttava otus, pieni täydellisyys, vähän karvainen, ja omistaa maailman ihanimman pienen suun ja kauneimmat kuviteltavissa olevat silmät. Oikeita kuvia on kamerassa jo paljon, mutta lainakameran piuhaa minulla ei nyt ole käytettävissäni, joten tarjoilen tässä pienessä pätkässä vain kännykameralla otettuja kuvia. Niillä kykenen ehkä hieman pelkkiä sanoja paremmin kertomaan tästä elämämme mullistaneesta neidistä.

Tässä on neitimme ensimmäisenä aamunaan. Taustalla voi nähdä hieman Mummun ja Vaarin antamasta synttärilahjasta (kuva otettiinkin ensisynttärien juhlistuksessa). Levollinen nuori nainen on kovaa vauhtia toipumassa rankasta edeltävästä illasta.

Toisessa otoksessa näkyvät sekä pikkuotuksen koko että (kameran epätarkkuudesta johtuen hieman heikosti) kauniit hiukset. Kuvaushetkellä neiti ei ollut onnellisimmassa mahdollisessa tilassa kellastumisen aiheuttaman väsymyksen johdosta, mutta löysi paljon lohtua äidin sylistä. Minusta tuo pienen selän kaari hengaaja-apsun käperryttyä äitinsä kylkeen on maailman suloisimpia asioita.

Lähikuvassa hiusten tuuheus näkyy vielä vähän paremmin. Ne ovat silkkisen hienoja nyt kun Mogi sallii jo niitä silitettävän. Ensi alkuun mikään kosketus päähän ei ollut vähimmässäkään määrin hyväksyttävissä, ja myssyn asettelu, kun neiti oli kiehnännyt sen paikoiltaan, oli kertakaikkisen sietämätöntä.

Scifiharrastajien perheeseen syntynyt neitokainen näkyy tässä hieman erikoisemmassa otoksessa. Kuva on otettu sinivalosolariumin verhojen välistä tyttäremme rauhoituttua toipumaan ikävästä keltaisesta tilastaan. Minulla on ilo kertoa, että hoito teki ihmeitä nopeasti, ja nukkumurmelimme muuttui vallan vauhdikkaasti taas eläväisemmäksi otukseksi, joka on jaksellut taas syödäkin ihan mukavasti.

Sony BMG that has practiced all sorts of nastiness (mob style hunting of music users, installing root kits to their users’ computers…) in order to capture unauthorized listeners of their recordings, whom they call pirates has been engaged in rather interesting practices namely unauthorized software usage , it seems. This has been reported in wired with a Finnish translation at Piraattiliitto.

According to the news, it would seem that pirating software is a standard operation procedure at Sony’s, now how quaint is that. One more news source on the matter, this with a lot of interview material from the infringed party.

Perustuslaillisia ihmisoikeuksia uhataan yllättäen suomessakin. En olisi vielä muutama kuukausi sitten ollut valmis uskomaan kotomaamme demokratian olevan näin ruvella, mutta ilmiselvästi maailmalla on vielä kyky yllättää. Tämän äärimmäisen huolestuttavan tilanteen johdosta järjestetään mielenosoitus, tiistaina 4.3 Helsingin keskustassa. Suosittelen osallistumista kaikille demokraattisesta yhteiskuntajärjestyksestä pitäville henkilöille, syistä jotka esitän alempana.

Suomessa on siis - jos joku ei tätä vielä tiennyt - otettu käyttöön internetin sensuuri sillä virallisella tavoitteella, että lapsipornoa (legaalimerkityksessä: eli alle kahdeksantoistavuotiaita pornografiana) sisältävän materiaalin vastaanotto estetään valtakuntamme alueella. Toteutuksena on Domain kohtaiset estot nimipalvelimilla toteutettuna, perustuen salaiseen listaan jota poliisiviranomainen ylläpitää. Toisin sanoen se viestintäkanava, joka kustannuksellis- logistisista syistä on kansalaisille helpoiten saatavilla ja jossa lähes jokainen meistä voi osallistua yleiseen keskusteluun on päätynyt viranomaisvalvonnan ja -rajoituksen kohteeksi eikä kenelläkään muulla kuin ao. viranomaisella ei ole suoraa tapaa selvittää sitä, mikä kaikki materiaali on sensuurin kohteena.

Kotimainen verkkokirjoittelu on tällä hetkellä pullollaan toteutuksen teknistä toimimattomuutta ruotivaa materiaalia, joten siihen en aio tässä kohtaa puuttua. Paljon olennaisempaa on se, että meillä on otettu käyttöön suljetun yhteiskunnan ensimmäinen edellytys, viestinnän mielivaltainen ja suljettu rajaus valtiovallan toimesta, jota mikään riippumaton taho ei voi seurata. Tämä on se iso ongelma, mikä aiheeseen liittyy. Millään tavalla demokraattinen yhteiskuntajärjestys ei ole mahdollinen mikäli kansalaiskeskustelua rajoitetaan ja vaikka sensuurijärjestelmällä onkin tällä hetkellä tarkasti valittu kohde, on sitä jo nyt käytetty väärin mm. sensuroimalla sensuurijärjestelmää kritisoinut sivu. Väärinkäytökset ovat tällaisessa salaisessa menettelyssä väistämättömiä. On kohtuuttoman sinisilmäistä olettaa, että parhaassakaan demokratiassa, puhumattakaan rapautuvasta demokratiasta - kuten omamme - mielipiteenilmaisun rajoittamiseen teknisesti kykenevää järjestelmää ei käytettäisi väärin, erityisesti kun rajoitettujen lista on suljettu ja sitä pitää yllä nimetön kansalaisilta näkymättömissä työskentelevä virkamies.

Järjestelmän ongelmallisuus oli tiedossa jo valmistelu vaiheessa, kuten voidaan helposti todeta lukemalla Turun yliopiston (Liikenne- ja viestintäministeriön pyynnöstä) lakiehdotuksesta antama lausunto:

Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta esittää lausuntonaan seuraavaa.

Lausuntopyynnön pohjana oleva ehdotus on ilmeisellä tavalla perustuslainvastainen. Ehdotuksen mukaisella lailla säädettäisiin salainen ennakkosensuurijärjestelmä, joka perustuisi ehdotuksen mukaan internet-operaattorien vapaaehtoiseen toimintaan, mutta jonka tarkoituksena olisi viranomaistoimin estää poliisiviranomaisen lainvastaiseksi epäilemän viestin vastaanottaminen. Sensuurin sisältö perustuisi poliisiviranomaisen ylläpitämään listaan internet-osoitteista. Järjestelmä esitetään operaattoreille vapaaehtoisena, mutta mikäli operaattorit eivät sensuuria toteuttaisi, säädettäisiin operaattoreita velvoittava sensuurijärjestelmä. Vaikka esityksen tavoite lasta esittävän pornografisen aineiston levittämisen estämisestä on sinällään legitiimi, on huomattava, että esityksen tarkoituksena on nimenomaisesti ja julkilausutusti poliisin avustuksella toteutettava, tietyn viestin sisältöön perustuva, mutta tietyn sisällöntuottajan olemassa olevaan ja tulevaan aineistoon kokonaisuudessaan kohdistuva ennakkosensuuri. Vaikka estosta esityksen mukaan huolehtisikin teleoperaattori ”vapaaehtoisesti”, on huomattava vakiintuneesti katsotun, että PL 12 §:n sisältämää ennakkosensuurin kieltoa ei voida kiertää osoittamalla ennakkotarkastustehtävät yksityisille1. Kun lisäksi otetaan huomioon esitykseen sisältyvä ajatus siitä, että mikäli operaattorit eivät vapaaehtoisesti toteuta ennakkosensuuria poliisin rekisterin perusteella, harkitsee ministeriö ”velvoittavia lainsäädäntötoimia”, on kyseessä oleva sääntely kokonaisuudessaan arvioituna PL 12 §:n sanamuodon vastainen. Kyseessä ei ole säännöksessä tarkoitettu sananvapauden käytön sääntely, vaan PL 12 §:n ehdottomasti kieltämä ennakkosensuuri. Ennakollisten esteiden osalta PL 12 §:n kvalifioitu lakivaraus mahdollistaa tavallisella lailla säädettävän vain kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Edelleen on huomattava, että RL 17:19 § kriminalisoi ainoastaan siinä tarkoitetun aineiston hallussapidon, eikä säännöksen mukaan pelkkä katselu ole rangaistavaa. Kun esitykseen ei liioin sisälly selvitystä siitä, miten varmistutaan siitä, että viestin lähettäminen on vastoin lähetysmaan lakia, on epäselvää, mihin esityksessä artikuloitu perustelu siitä, että palveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta sietää omistamansa verkon käyttöä rikoksen tekemisessä viittaa. Lisäksi on huomattava, että esityksessä tarkoitettu poliisin rekisteri sisältää sellaisia osoitteita, joiden sisältöä ei ole tuomioistuinmenettelyssä todettu esityksessä tarkoitetuin tavoin lainvastaiseksi, vaan olemassa on ainoastaan poliisin epäily niiden sisällön lainvastaisuudesta. Edelleen on huomattava, että listan sisältö olisi – tietosuojavaltuutetun tarkastusoikeudesta huolimatta – lain perusteella salassa pidettävänä sääntely-yhteys huomioonottaen asianmukaisen ja perustuslain edellyttämän oikeudellisen ja PL 12.2 §:n sekä sitä konkretisoivan julkisuuslainsäädännön turvaaman viranomaistoiminnan julkisen kontrollin ulkopuolella.

Esityksestä puuttuu myös menettely, jolla listalle joutunut sisällöntuottaja saisi tiedon häneen kohdistuneesta rekisterimerkinnästä sekä sääntely sisällöntuottajan käytössä olevista oikeusturvakeinoista, mikäli sisällöntuottaja katsoo päätyneensä listalle väärin perustein.

Rekisterimerkinnän tekemistä esityksessä tavoitelluin seuraamuksin on tässä tapauksessa pidettävä sisällöntuottajan oikeudesta päättämisenä, eikä esityksen tavoin tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi, sillä rekisterimerkintä merkitsee sisällöntuottajan sulkemista pois Suomen viestintämarkkinoilta. Sääntely-yhteys huomioonottaen tällainen toimivalta voitaisiin ilmeisesti luoda vain riippumattomalle tuomioistuimelle, jonka olisi tutkittava viestin sisältö.

Lisäksi on huomattava esityksen perusteluissa mainittu väärinkäsitys poliisilain 1 §:n tulkinnasta, jonka seurauksena rekisterimerkinnän tekeminen mielletään tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi. Esityksen perustelujen mukaan poliisilain 1 § perustaa poliisille yleistoimivaltuuden. On kuitenkin huomattava, että poliisilain 1 §:n sääntely poliisin tehtävistä ei perusta poliisille yleistoimivaltaa, vaan määrittää poliisin tehtäviä: poliisin toimivaltuuksista säädetään poliisilaissa ja muualla lainsäädännössä erikseen (ks. myös HE 57/1994vp). Länsimaisessa oikeusvaltiossa poliisilla ei ole yleistoimivaltaa tehtäviensä toteuttamiseen.

---

1 Ks. Sami Manninen: Sananvapaus ja julkisuus (PL 12 §). Teoksessa Perusoikeudet, toim.
Hallberg et al., WSLT 1999, s. 395.

Edellisen lisäksi voidaan myös katsoa, että järjestelmä on laajemminkin ristiriidassa vallitsevan oikeuden kanssa, jos tarkastellaan esimerkiksi Suomen ratifioimaa YKn ihmisoikeuksien julistusta ja erityisesti sen 19 artiklaa.

19 artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus mielipiteen- ja lausunnonvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja millä keinoin hyvänsä.

Lihavointi edellisessä on oma lisäykseni. Lausunnonvapauden häiritsemättömyys ei todellakaan ole taattu, kun suljetulla listalla voidaan estää suomalaisia vastaanottamasta mitä tahansa nimettömän virkamiehen sensuroimaa materiaalia. Vaikka kuinka julistettaisiin, että sensuroiduksi joutuu vain lapsipornoa sisältävä aineisto, ei kansalaisella voi olla tästä mitään takeita niin kauan kuin lista pysyy suljettuna ja vaikka lista olisi avoinkin on sen sisältö vaikeasti arvioitavissa, mikäli kansalaisten pääsy siinä nimetyille sivuille on teknisin keinoin pystytty tehokkaasti estämään. Vaikka tässä vaiheessa sensurointi kohdistuisikin vain nimetyn kaltaiseen, lain hengen mukaiseen aineistoon on sensuurijärjestelmän käyttöönotto silti vakava ennakkotapaus ja kun pää on saatu auki tulee sensuroidun materiaalin lajisto kasvamaan nopeasti. Jo nyt on esitetty sensuroitavaksi myös sivuja, joilla esiintyy rasistisia mielipiteitä. En sano, että rasististen viestien lukeminen tekisi kenestäkään autuasta, mutta kun sensuuri ulottuu niihin on siirrytty väärien poliittisten mielipiteiden estämiseen ja historiallisia kehityskulkuja tarkasteltaessa väärien mielipiteiden kirjo kasvaa nopeasti kunnes vain yksi sallittu näkemys on jäljellä ja silloin emme enää todellakaan elä demokratiassa.

Jos tämä kehitys halutaan pysäyttää se on tehtävä nyt. Mitä laajemmaksi sensuuri käy, mitä pidempään se on voimassa sitä enemmän ihmiset ovat tottuneet ajatukseen viestinnän sensuurista ja sitä mahdottomammaksi käy laillisen yhteiskuntajärjestyksemme palauttaminen ilman radikaaleja keinoja jos tämä ylipäätään tulee olemaan enää millään tavalla mahdollista. Sairautena syöpä on vaikea hoitaa, kun se on levinnyt koko kehoon, mutta mikäli kasvain löydetään ajoissa voidaan potilas pelastaa. Samoin on laita avoimen ja kansanvaltaisen yhteiskunnan kanssa ja mikäli me haluamme sellaisen myös lapsillemme, on toiminnan aika nyt. Nyt me voimme vielä vaikuttaa ja lopettaa sensuurijärjestelmän esiinmarssin epäonnistuneena sosiaalis-teknologis-juridisena kokeena. Nyt, meillä on vielä mahdollisuus kerätä adresseja, kirjoittaa kannanottoja olettaen että muut kansalaiset saavat ne luettua ja osallistua mielenosoituksiin oikeuksiemme puolesta, mutta yhteiskunnallisen järjestyksen rapautuessa yhä lähemmäs suljettua harvainvaltaista yhteiskuntaa, nämä mahdollisuudet katoavat nopeasti.

Siksi minä aion marssia ensi tiistaina, perustuslaillisen yhteiskuntjärjestyksemme, ihmisoikeuksien ja tulevan lapseni vapauden puolesta. Toivoakseni, ne jotka tämän ovat lukeneet ajattelevat samoin ja pääsevät tiistaina Helsingin keskustaan näyttämään eliitillemme, että yhteiskunnallisten vapauksiemme poisto hivuttamalla ei onnistu! Että me olemme edelleen varsin kykeneviä lukemaan, ajattelemaan ja ymmärtämään yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, silloinkin kuin niihin liittyy hankalia teknologisia kysymyksiä ja ne on pyritty verhoamaan harhaanjohtavalla ja vilpillisellä retoriikalla.

The SCA Grand Council had gotten an assignment to ponder “Pay to Play” structures, their relevance and possible applicability to the Society. Let’s just say at the beginning that this didn’t please yours truly one bit. Couple of clarification letters were forwarded to the Kingdom list and our current representative being the kind she is, commentary was asked from Drachenwaldians. Here’s what we sent as commentary.

Unto Mistress Ariel do Lord Dubhghall and Baroness Mór send their
greetings.

Here are comments regarding the issues being discussed by the
Grand Council.

1. ‘Pay to play’ as a means of developing loyalty to the SCA as
organization

> We have discussed the fact that people develop loyalty to their
> local group, their household, their Kingdom, but not the
> Organization. Why is that?

Loyalty grows from belonging to and being a participant in, and
namely a participant with rights. From our Aarnimetsian/Finnish
point of view the inclusion of the members to the SCA, Inc. is
very limited. An average member has little say in the matters of
the Society. Quite often even getting heard is extremely
difficult, not to mention having a “vote”.

It would seem that the more a person is involved in the decision
making of the group, the more loyalty is felt towards it. Thus
often the strongest loyalty is first to one’s household and to
the local groups in ascending order. This is only natural. The
more I’m a member, the more it is “my group”. The high level SCA
organisation is so far away that it is difficult to develop
loyalty towards it.

This said, so far it would seem that the affiliate system is
working quite well in Aarnimetsä. As an example, the canton of
Humalasalo was not doing very well five years ago. At that point
it was decided to remove the local membership fee and to put all
effort into recruiting new people, getting them on a mailing list
so they could be kept in the loop, and arranging a variety of SCA
related activities. The SKA affiliate agreement coming into
effect finalised the success of the plan: the new SCA membership
system could be effectively communicated and explained to the
people, and it was obvious how being a paid member not only
brought benefits (like event price discounts) to the individual
but it also supported the local group (the canton), the barony
and the whole SCA. Today of all the Aarnimetsä cantons,
Humalasalo has the most paying affiliate/SCA members!

We believe (Mór having been the seneschal of Humalasalo for
several years during this process) that the key to getting paid
members is communal thinking. The membership fee needs to be
affordable and it needs to benefit both the one who’s paying and
the society they are supporting. To get the benefits of a
communal feeling (”loyalty”) to all levels of the hierarchy, the
membership must address all of the levels. In the affiliate
system:

1) The benefits for the individual:
- Discounts of event fees, in stores etc.
- A paying member has influence in the bureaucracy of the canton
(as per the Finnish law regarding non-profit associations).
- The member knows they are supporting the local group,
i.e. canton, see below

2) The benefits for the canton:
- The canton gets a set part of the fee as per their own choosing
(Humalasalo takes no membership share, some other cantons may
take a small share).
- The canton’s influence regarding the decision making in the
affiliate society level (SKA) depends on the amount of paying
members, so by paying for a membership, a person supports the
local canton in this way too.
- Due to the affiliate system in Aarnimetsä, a canton doesn’t
need to put resources into collecting the membership fees,
upkeeping a registry of the members etc. since SKA does all
that and publishes the baronial newsletter.

3) The affiliate association level
- The affiliate society collects the fees and uses them to
provide services (bureaucracy, newsletter, a Finnish insurance,
shared rules and regulations, important SCA events such as the
Baronial Investiture and Kingdom level events etc.) for the
cantons and their people.

4) SCA, Inc.
- Gets a share of the membership fees as agreed.
- Provides the main frame for the whole of the Society.

As a huge improvement to the old system, not only is the
membership fee much more affordable in relation to the local
economy, and easier to pay (since the affiliate society handles
all overseas money transfers), the system also grows loyalty
towards all levels of the system (also SCA, Inc.) by having the
membership shared between all levels and the said levels
co-operating in a rather seamless manner. All levels provide
services that in the end benefit the members.

In the Finnish affiliate organisation the costs for the society
are reduced by handling the functions as volunteer work. This is
possible when the membership bureaucracy is handled not on the
international but on the local level. Since in the affiliate
system most of the services are handled locally, this might be a
way to reduce the costs, since in the SCA Inc. Corporate budget
the office and salaries are the two most prominent expenditures.

2. Tiered membership

> The tiered membership is a useful thing to consider as well…a
> membership level for students perhaps, for people who want to
> come and watch, those that want to participate at certain
> levels…so that the people could pay for what they use. What
> should come with these tiers?

What does this mean then? What would be the levels of
participation? In normal SCA-officer jargon the levels refer to
Society, Kingdom, Principality, Barony etc. If this is the
meaning here, wouldn’t this have an adverse effect to the stated
intention? “I play to participate only at my barony level, so I
most certainly won’t do anything in the Kingdom” as opposed to “I
can participate on local, Kingdom, Society wide levels as the
situation develops”.

Or are these tiers intended to be such that at the cheapest
levels one can’t participate to the in-Society hobbies? Which
hobbies would these be and how would they be chosen? No fighting?
No dancing? No listening to lectures or participating to
workshops? We have found that the in-Society activities are very
important to the people. It benefits the whole Society that there
are many participants, including both people willing to teach and
people willing to learn. Membership fee requirements for
participating would hinder this. More regarding ‘pay to fight’
and thoughts on ‘pay to receive awards’ in the next section.

One possible way to read this would mean different fees for
differently ranked individuals. This promotes the idea of awards
as a kind of a caste system instead of associating the awards
closely with the contribution to the Society. If there was any
sense of justice in the thing, hardworking peers would be paid
for their attendance wherein a newcomer student would pay the
highest price. This would however add a very unpleasant feature
to the award system and also discourage new members from
joining. If it was done the other way around, it would in fact be
punishing those who have done most for the society! We view the
award system as something that should inspire the recipients and
others to continue to serve the Society, not as a rank that
perhaps cannot be bought but should continuously be paid for ever
since.

3. ‘Pay to’ models in the SCA

> The different “pay to…” things in different Kingdoms should
> be considered too. Some are pay to fight, some are pay to
> receive awards, same are not. How does this impact
> things…should it be consistent across the Organization?

Absolutely not! The kingdoms of the SCA differ vastly in their
culture, regarding the things that are appreciated, and how
business is conducted. While we may be able to appreciate that
in some kingdoms it indeed is perfectly legitimate to expect
people to show their commitment first and foremost by purchasing
a membership, it is entirely out of the question in these parts
(Perhaps all of Drachenwald; in any case it applies to
Aarnimetsä).

Here the participants are expected to contribute to the Society
first and foremost through their effort. Helping in events (quite
often not a small deal), working as officers, etc. This ethos is
something that we also try to teach to and inspire in our new
members (who are quite often students of various degrees with
limited financial possibilities). If we tell people that they’re
welcome to pay and help, that doesn’t sound too good for the
newcomers. “Come and join us in this shared effort and enjoyment
of living the medievalish dreamworld” is much more beckoning than
the alternative.

Regarding ‘pay to receive awards’. The idea that we’d teach
people to work in this Society that has a set structure (awards)
for recognising hard work and effort in service to the Society,
and would then consider them un-eligible for that recognition had
they not made a financial contribution to the Society is quite
appalling. This is contrary to everything we consider the SCA
spirit to be.

For the landed gentry granting the awards, this would also be
quite a hassle. In addition to the merits of the possible
recipient they would also need to consider their membership
status. And what of the people who fail to remain members at some
point? Would it lead into situations where granted awards would
have to be nullified as the recipient wasn’t eligible for them
per regulations? Surely a ‘pay to be awarded’ system would only
have effects adverse to the awarding system’s desired function.

As for ‘pay to fight’, the waivers are no longer required from
fighters here and thus the membership card is unnecessary for the
functioning of the in-society combat hobby as such. If this kind
of a thing would be implemented, it would appear to be ripping
off the fighters as opposed to other in-society hobbies. It might
also encourage the false idea that fighters make their
contribution only through their combat prowess and financial
support of the society.

To us it seems that not only ‘pay to play’, but all ‘pay to’
structures mentioned so far are detrimental to the hobby and
would create negative effects.

In Service,
Dubhghall and Mór from Aarnimetsä
mundanely known as Henri and Maria Laine