Headspace

Olen kirjoittanut kansanedustajille, minut on varmaan “masinoitu” mukaan ilkeämieliseen ja demokratiaa vastustavaan joukkoliikkeeseeen (Katastrofi kulttuuriministeriksi Karpela). Olen terroristi (Kaarina Dromberg) tai ainakin olen yksi niistä ihmisistä, jotka odottamatta ja pyytämättä aiheuttivat kansanedustajille ikävää kiirettä (Suvi-Anne Siimes), yrittämällä nyt jo aivan liian myöhään puuttua demokraattiseen prosessiin.

Kuulkaas nyt hupakot, teidät on sinne Arkadian mäelle valittu edustamaan kansalaisten etua. Te vastaatte tekemisistänne sille instanssille, jolle valta Suomessa kuuluu (Ei tytöt ja ne hiljaa nuhjanneet pojut, teidän toimielimenne vain käyttää sitä), kansalle. Nyt on sitten käynyt niin, että toisin kuin yleensä kansalaista kiinnosti, se lähetti teille sähköpostin ja kertoi mitä on mieltä. Onpas hirveää, te säikähditte, kiljahditte, hermostuitte ja pissitte vielä housuun. Olen hyvin loukkaantunut lausunnoistanne, kiva että mielipiteeni kiinnosti.

Vasemmistolaisena tämän petturin ja kansanvihollisen mielipiteet ärsyttivät ihan erityisesti (kaikki sitaatit Suvi-Anne Siimeksen päiväkirjasta 13.9.2005):

Joskus luulin, että tästä viikosta tulisi helppo ja kevyt siksi, että ulkoasianvaliokunta on Pariisissa, valiokunnan kokouksia kun ei matkojen aikana pidetä. Kotimaahan jääneen kannalta se tietää sitä, että keskipäivän tunnit voi käyttää johonkin muuhun. Hyväuskoisuuttani siis sovin tämän viikon alkupäiviin yhtä ja toista sellaista tähdellistä tekemistä, jolle ei oikein ole aikaa eduskuntatyön normaalissa rytmissä.

Ja nyt tilanne on se, että kaikkia muita töitä tuppaa ovista ja ikkunoista juuri tälle viikolle. Kolumnivuorot olivat toki ennakolta tiedossa. Mutta niiden lisäksi on kasaantunut muutama muukin sellainen kirjoitustyö, josta ei ole halunnut kieltäytyä. Lisäksi huomenna on kriisinhallintalain lähetekeskustelu ja ensi viikolla alkaa budjetin käsittely. Suomeksi sanottuna on siis aika kiire. Sen katkaisemiseksi päätin istua hetkeksi tähän koneen äärelle.
.
.
.
Kaikkea sinne sähjköpostilaatikkoon oli kertynytkin, etenkin valtaisa määrä viimeisen viikon aikana tullutta kiukkuista palautetta viime perjantaina äänestyksessä olleesta tekijänoikeuslaista. Lain palautekeskusteluhan pidettiin viime keskiviikkona. Sähköpostivirtakin sai alkunsa vasta silloin, siis hetkellä, jolloin lain sisältö on käytännössä myös eduskunnan työn näkökulmasta kasassa.
(Suvi-Anne Siimes, päiväkirjat, 13.9.2005)

Voi hellanduudelis, oli vaikea ehtiä tehdä muuta kun tämä kansanedustajantyön kansa osa ryhtyi ikäväksi. No tämä nyt olisi mennyt Siimeksen normaalina ideologisen äänestäjän, tai minkä tahansa äänestäjän halveksuntana, mutta kun edustaja päätti sitten opettaa meitä siinä asiassa, miten demokraattinen lainsäädäntäprosessi toimii.

Tekijänoikeuslakia ei tosiaan ole valmisteltu mitenkään salassa.

Ei ole, mutta mistäs siitä valmistelusta olisi kansalaisille levinnyt tieto? Kiinnostunut kansalainen toki seuraa asioita, vaikkapa EFFIn sivuilta, mutta sekin on ensin löydettävä. Olikos tästä aiemmin juttua lehdistössä, tiedotettiinko kansalaisille tällaisesta heidän oikeuksiaan voimakkaasti kaventavasta pikku proggiksesta?

Tuskin laki tällaisenaan maailman paras laki on. Lain sisällössä on varmasti monia ongelmia. Se johtuu siitä, että lait ovat aina kompromisseja. Ja tässä laissa kompromisseja on tehty nimenomaan tekijänoikeuksien ja kuluttajansuojan välillä.

Ai, lait ovat kompromisseja, no sittenhän sen ymmärtää, anteeks kun mä nyt vaivasin…… ei käy. Toki lait ovat kompromisseja, mutta lainsäätäjien on katsottava mitä päästävät läpi. Vaalilupaukset on pidettävä ja kyllä yksi niistä lupauksista on ideologinen, miltä listalta pyrit sen mukaan toimit. Vanhan tekijänoikeuslain opiskelleena (Oli pakollinen osa amk-tutkintoa) voin kertoa, että sellainen kompromissi on tekijänoikeuksissa aina kysymyksessä. Vanha lakihan toimi niin, että määriteltiin ensin tekijälle oikeudet ja sen jälkeen rajattiin ne kohtuullisiksi, keskittyen yksittäisten taiteilijoiden, ei suuryritysten oikeuksiin, eikä todellakaan unohdettu yleistä ja yhteistä oikeushyvää. Lopullinen niitti, viimeinen pisara tuli kumminkin vasta seuraavassa

En väitä olevani maailman paras asiantuntija tekijänoikeuden alalla. Olen erittäin kaukana siitä. Enkä edes istu asian käsittelystä sisällöllisesti vastanneessa sivistysvaliokunnassa. Luotan kuitenkin siihen, että siellä istuneet edustajat eivät ole vain kokoelma sivistymättömiä pölkkypäitä. Kyllä heilläkin on aivot. Ja vastuuntuntoa myös. Ja useimmilla on lisäksi varmasti ollut myös aito halu löytää hyviä kompromisseja keskenään ristiriitaisten pyyteiden välillä. Tämän luottamuksen takia äänestin itse perjantaina valiokunnan asiassa esittämän kannan puolesta.

En tiedä, teinkö asiassa oikein vai väärin. Sen kuitenkin tiedän, että ei tässä talossa voi toimia niin, että jättää asiantuntijakuulemisen läpikäyneiden edustajatovereiden mielipiteet täysin huomiotta ja ratkaisee kantansa asiaan kuin asiaan vain kahden edellisen päivän aikana tulleen sähköpostipalautteen perusteella.

Luottamus kanssaedustajien kognitiivisieen kyvykkyyteen on jotain minkä edustaja voi arvioida itse, mutta tuliko mieleen, että lait kuvastavat arvoja ja edustajat ajavat työssään hyvin erilaisia arvoja, jotkut jopa ideologioita. Kokoomus ja Keskusta ajavat suoraan omia porvarillisia ideologioitaan ja SDPllä on asioista aivan omat tulkintansa. Sitten vasemmistoliiton kansanedustaja katsoo voivansa luottaa näiden harkintaan, katsoo jopa olevansa velvollinen luottamaan näiden harkintaan ja miettii jälkeenpäin tekikö oikein, no ei todellakaan tehnyt. Ei vaikka ao. edustaja olisi puolueen puheenjohtajana vetämässä projektia, jossa puolue hylkää kaiken sen, mikä on tehnyt siitä vasemmisto-puolueen.

Kansanedustajalla on velvollisuus sisäistää ja ymmärtää käsiteltävä asia, niin että kykenee tekemään siitä oikeat ja rehelliset johtopäätökset sekä luomaan kantansa jonka pitää olla äänestäjille perusteltavissa. Tämä on mahdotonta perustella minulle millään tavalla. Siimestä ei kiinosta.

Tullen jatkamaan tätä kampanjaa jatkossakin. Karpelan ja salarakas-Vanhasen suunitelmat yksityisyyden suojan ja sananvapauden poistamiseksi ovat silmälläpidon alla, luokkaeroja lisäävät teot ovat seurannassa (aion ehtiessäni käsitellä täälläkin sen uuden yliopistolain) ja Siimeksen touhuilu vasemmiston lopunkin uskottavuuden ja luotettavuuden tuhoamiseksi, no eihän siinä mitään uutta ole…

On kai vain aika hyväksyä se ettei demokratiaa sellaisena kun siihen uskoin ole ollut eikä myöskään tule olemaan, kaipaisikohan uusi feodaalivalti asiansa osaavaa airutta, näitä vaakunoita, protokollaa ja imagonrakennusta olisi tarjolla.