Headspace

I’ve recently had quite a little time for the blogging hobby, or any other hobbies for that matter, busy at work so that I had first a nine hour day on monday and over a ten hour one on tuesday (No I I’m not competing with you on this one :p) Now there is a renovation/construction going on in the office upstairs, construction fellow I met on my break told that they are levelling some brickwalls there, with diamond saws. Understandably we’re bit cross about that with the boys. It would be considerate not to do that when we’re trying to keep the nation prosperous with our superb programming skills, right?

In personal life, marriage is good, yesterday’s flu seems to have remained there, which a bit irritatingly forces me to admit that M might be right, when she insists that a painkiller took at the right time can actually prevent a flue from actually striking… Today I’m finally moving along on the get-new-winter-tires-under-the-bloody-car - project. Tires have been chosen and reserved, tonight the old ones go in, tomorrow the new ones come back, tomorrow or on saturday they go under the car.

The tire-project is a somewhat novel thing for me. It surprisingly involved a bit more than expected, needed to get a lot of information etc, happily we happen to have a very dear friend who knows about these things, can help and offered to help. Such friends, don’t know how to be nearly as good friend to him, but I’ll sure do my very best. For those who are intrested in such matters, the new tires shall be Nokia’s Hakkapeliitta 4, which obviously is the very best thing one can put underneath his car in the wintertime.

Testresults are in, and I in addition to many other things I share a somewhat similar broadtaste, with my dearest. Here goes:

Curvy and Naughty Raw score: 55% Big Breasts, 63% Big Ass, and 44% Cute!

Thanks for taking the T and A and C test! Based on your selections, the results are clear: you show an attraction to larger breasts, larger asses, and sexier composures than others who’ve taken the test. Note that you like women overall curvier than average. My third variable, “cuteness” is a mostly objective measure of how innocent a given model looked. It’s determined by a combination of a lot of factors: lack of dark eye makeup, facial expression, posture, etc. If you scored high on that variable, you are either really nice OR you’re into deflowering teens. If you scored low, you are attracted to raunchier, sexier, women. In your case, your lower than average score suggests you appreciate a sexier, naughtier look. Kudos! Recommended Celebrities: Supermodel Laetitia Casta and Actress Angelina Jolie.

My test tracked 3 variables How you compared to other people your age and gender: You scored higher than 66% on tit-size You scored higher than 82% on ass-size You scored higher than 12% on cuteness

Link: The Tits, Ass, and Cuteness Test written by chicken_pot_pie on Ok Cupid, home of the 32-Type Dating Test

via Moira

Blogging is a fun thing to do in the interim, while waiting a test to run, while one should be writing the thesis and so forth. Then of course there are issues that I feel more worthy of blogging and a lot of things that are natural to blog, even if they have very little importance to any degree, like all the webtests, I often throw out in here.

The classics of blogging are of course the now xs. Now reading, now playing and what I probably should and actually would like to do, ripping shamelesslu from my lady wife, would be now r-playing.

I’m moving that way too. For sometime now, I’ve been gathering from mp3-player the listened information with audioscrobbler, last.fm, which shows things rather nicely for net-viewing, but there still is a problem how should I handle the rest, CD’s we play with M, office “jukebox” and things like that.

Best that I can do at this point is:
n/p Jukebox (while I can handle it)
n/p Personal music

n/r: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I

Found something great, or rather M found it for me. On Kill Bill 2, in extras there was a piece of live performance from the group and they’re something completely different. A fusion between Mariachis and Rock might not seem the most obvious one, but it works unbelievably well.

M ordered it for us and I’m eagerly awaiting for the delivery… it should be here already, yesterday…

Today we depart to Helsinki, we’ll be attending a party, a medieval event and seeing family. ’s going to be a pretty busy weekend, but hopefully fun one.

Kun piraattien tunnistaminen on vaikeaa mahdotonta, jopa oman alansa tuotteet aikanaan hyvin opiskelleelle muodin ammattilaiselle, niin mitenköhän nyt voidaan olettaa, että sen paremmin tavallinen ulkomailla vieraileva suomalainen turisti, kuin hänen tavaroitaan paluumatkalla tonkiva tullimieskään kykenevät erottamaan toisistaan aidot ja piratoidut tekijänoikeuden piiriin kuuluvat teokset kuten kirjat, elokuvat ja musiikkitallenteet?

No tuon ammattilaisen, joka tässäkin blogissa tunnetaan paremmin nimellä Katastrofi Kulttuuriministeriksi, kommentoi asiaa ostokseensa liittyen seuraavasti:

Tavallisen turistin on hyvin vaikea tietää, mikä lopulta on aito ja mikä ei. Vastuu on tuotteiden levittäjällä. Juuri tässä kohdin tekijänoikeuslaissa on vielä paljon puutteita
- Iltalehdessä 20.10.2005

Niinpä niin, vastuu tosiaan olisi levittäjällä, jos tekijänoikeuslakia ei olisi juuri tältä osin muutettu. On Katastrofi Kulttuuriministeriksin kannalta onni, että taidekäsityö ei ole varsinaisesti tekijänoikeuden piiriin kuuluva asia, muutoin olisi hänkin rikollinen.

via Olen rikollinen?

For those intrested in what the rating guidelines for the previous post’s thinby are, look here. The rating is done per the UK movieratings.

Work is progressing well, and it has been a good day in that respect. The bloody thing will probably get done by the deadline, that still seems to approach too fast.

Then the rant, which I just have to get out of my system. Our wedding present is stuck in the customs. We got a notification, that at first glance seemed like a normal “get your packet” ticket that the post office delivers regularily. Only this one wasn’t. Where one can pick up a package at post after work, in a place that is supposedly accessible to the recipient, there’s no such thing with customs. The customs office, where this needs to be handled is in the fucking middle of nowhere, barely within city-limits. It is open btw 8 and 16.15 as per government regulations, but on the note they kindly had striked that through and penned in 15.30. Yeah no kidding here, we who work in the city central and live in the eastside have to get there in the middle of our working time, and so early that it can’t be handled by quitting the day early, even if one was closer to the damn office.

As the note carried no information on why the packet is there, or are we supposed to pay something in order to get it, I decided to do the smart thing and phoned them, dialing the number they had given on the note. Half past two, they didn’t care to answer… after that the number has been taken. No I do have a temperament and it started to show. I dug up the central number and told that I’m not getting through, central got me in contact with a gal there immeaditely. She then in the best tration of our tsarist bureaucracy told me, they don’t know the situation, we need to go there to open our package so they can see what’s inside. Sure there reads “GIFT” on the package , but if this gift happens to be more valuable than Euro 45, then we have to declare it. I also had to cut her bable in rather dim legalese about if one of the spouses if of foreign origin…blah blah blah, then jadi jadi can perhaps be flexible…

Next I cheked if they could transfer it to their office quite close to our actual area of living and working, the answer was no, we have to go to the place close to airport where they handle it. Nice go, real customer service would have been nice…

Weell, back to work and then nice evening with love of my ife, a friend and probably good entertainment.

So here you go, nothing to see here children.

My life has been rated:
See what your rating is!
Created by bart666

via someblog, via someblog, via medisiinari

Ok sometimes it just feels darn good to be noticed , featured even

Bill is a gamedesigner demi-god of indeterminate (obcenely high) level, and I featured in his travel-story, whoa. It was a hell of a fun night we had at William K’s, we get to make questions (Read: annoyingly interrogate), we got to laugh with him, we got to hear the advance news and secret information reserved to true believers… ok believe what you want.

Memo to me: Publish my con-photos.

Merten, if you’re still reading. Once more thanks for organising the thing.

How would you feel, if a total stranger approached you and asked if you know god and belong to him? What about if she followed this by asking if you think you’re going to heaven or not?

I felt amused, bit impish but in a good way. Its funny how confused these people get, when one truthfully tells em that he knows God, whose actually a rathe nice bloke and that I’m still not exactly sure of this Jesse fellow, but am surely looking for the knowledge.

They usually get a bit over excited untill brought down with the thing that I’m a heretic and prefer to keep matters of faith btw me and Mr. Big upstairs. This is true. I have absolutely no doubt about G’s existense or greatness. It is a bit difficult when one has received a direct answer to a prayer, almost in verbatim. I still have lot of gripes about these chuch-thingies and communities of faithfull give me heebie jeebies to the extreme. The thing is that I feel bible to be a political book in extreme. Sure there’s bound to be some of G’s truths in there, but mainly it’s written and edited by man looking more on the political message than retaining the original ideas, like a poor translation.

I don’t need a community to tell me how things are, how the will of the God should be interpreted. I don’t want to see people negotiating his will and intent. I don’t want them to tell me how to go about it in my life. The communities I reserve to secular life, the society of norms and morals. Relationship with God belongs to much more personal sphere.

Mieliala: Apea, hetkittäin yllättynyt
n/p: ilmastoinnin humina, päänsisäinen kaaos

Äärimmäisen harvoin on kohdallani käynyt niin, että törmäisin kutakuinkin mielekkääseen Suomen poliittiseen historiaan liittyvään kirjoitteluun oikeastaan missään. Panu onnistui siis tänään yllättämään kohtuullisen rankasti monin paikoin varsin osuvalla kirjoituksellaan. Kävi nimittäin niin, että tuossa jokunen hetki sitten otin läheisen ihmisen kanssa kohtuullisen rankasti yhteen näistä kysymyksistä.

Minä tulkitsen suomalaista historiaa työväenliikkeen suullisen perinnön ja virallisen historian kirjoituksen välimaastossa. Tunnen usein kansallismielisiä tunteita, toisaalta en voi unohtaa sitä historiaa, jonka olen perheen ja tuttavapiirin keskuudessa oppinut. Väite, joka erityisen helposti saa sapen kuohahtelemaan yli äyräidensä on suomalaisen vasemmiston leimaaminen isänmaata Neukkulaan liittäneiksi pettureiksi ja tätä kautta kansalaissodan tulkinta jonkinlaiseksi vapaus-sodaksi, jossa Suomi urheasti taisteli itselleen itsenäisyyden.

Vaikka ensin valkoinen alkuperäinen ja myöhempi porvarillinen historian (uudelleen)kirjoitus ovat mielellään tämän unohtaneet, niin sekä työväenliikkeen oma kirjallinen ja suullinen perinne, että se historia mitä ainakin omassa peruskoulussani opetettiin ovat varsin kiistattomasti huomioineet järjestäytyneen työväenliikkeen merkityksen kansallisen heräämisemme ja sodan ulkopuolisen itsenäisyystaistelumme yhteydessä. Tämä aikana ennen Venäjän vallankumouksia kansakuntamme vielä kuuluessa suuriruhtinaskuntana keisarikuntaan. Työväenliike, järjestäytyi erityisesti vastustamaan venäläistämistä, pienen kansakunnan yhtenä monista kohtaamaa Pan-slavistista agressiota. Työväen järjestyskaartit olivat osa tuota tilannetta, västön yritys pitää yllä järjellistä yhteiskuntaa kaoottisessa tilanteessa, yleislakon melskeessä, esivallan kaaduttua.

Venäjän tilanteen heilahdellessa suomalaiset tahot suhtautuivat siihen vaihtelevasti. Suomessa oli merkittäviä piirejä, joille keisarivallan puitteet olivat ennen venäläistämistoimia olleet varsin miellyttäviä. Ylemmät yhteiskuntaluokat nauttivat huomattavia etuja ja senaatin porvarilliset piirit vetosivat mielellään keisariin ja tämän hallintoon, kun haluttiin torpata vaatimuksia yhteiskunnallisista uudistuksista. Venäläistäminen teki kuitenkin häijyä kaikille ja niinpä voidaan sanoa, että kansakuntamme oli varsin yhtenäinen vastustaessaan tätä toimintaa. Ensimmäisen vallankumouksen jälkeen suhtautuminen Kerenskyn porvarillisen hallituksen johtamaan Venäjään kuulumiseen jakautui selvästi. Maan ylemmät yhteiskuntaluokat pitivät tätä varsin suotavana, Kerensky tarjosi mahdollisuuksia Suomen senhetkisen yhteiskuntajärjestyksen turvaamiselle, itsenäistyminen taas olisi vienyt etuoikeutetuilta Venäjän armeijan tuen. Bolshevikki-vallankumous käänsi jossain määrin tilanteen päälaelleen, porvareilla oli kiire irtautua Neuvostojen valtiosta, työväenluokkka empi joskin päätyi varsin nopeasti itsenäisyyden kannalle.

Neuvostoliitto ei vastustanut Suomen itsenäisyyttä, ilmeisesti Leninilläkin oli vielä jonkin verran idealismiaan jäljellä, sillä kaverin kerrotaan tokaisseen päätöstä ihmettelevälle “Suomen proletariaatti liittyy Neuvostoliittoon, kun on siihen itse valmis”

Suomalainen työväenliike ei ole koskaan ollut tähän valmis. Suomen sisällis sota oteltiin suomalaisesta yhteiskuntajärjestyksestä, ei siitä pitäisikö tämänkin maan liittyä erääseen liittoon neuvostotasavaltana. Pää-asiassa syynä sotaan on punaisella puolella pidetty yhteiskuntajärjestystä, joka perustui Marxilaisittain ilmaistuna yhteiskunnassa heikommassa asemassa oleviin kohdistuvaan riistoon, joka oli laajudeltaan huomattavaa ja laadultaan törkeää. Tilattoman ja pääomaa omistamattoman väestönosan asema, kun oli kehittynyt kestämättömäksi, liittyen niin arvojen jyrkkenemiseen kuin puun hinnan heilahteluunkin. Punaisemmasta historiankirjoituksesta löytyy laajempaa analyysiä sodan syistä, luokkaluonteesta sekä välttämättömyydestä (Viimeinen on varsin liikuttavaa puolustelua, johon täytynee palata myöhempänä ajan kohtana), tästä taustoituksesta kiinostuneille voin suosistella Tuure Lehénin kirjaa Punaisten ja Valkoisten sota, josta ensimmäinen vajaa puolikas on omistettu näille sodan taustoille. Punaiset, jotka liikkeenä olivat järjestäytyneet ajamaan Suomen asiaa, eivät siis ainakaan omiensa muistelojen mukaan tahtoneet liittyä neuvostoliittoon.

Sama piirre jatkui meikäläisessä työväenliikkeessä varsin pitkään. Tokihan silloisiinkin toimijoihin mahtui kaiken maailman Otto-Willejä ja terijokelaisia, mutta noin pääosiltaan suomalaiset halusivat suomalaisina pysyäkin. Talvisodan ihmeestä on puhuttu paljon, ja sietää puhuakin kun muistetaan millaista herkeämätöntä vainoa vasemmisto oli saanut aina siihen asti kokea. Toisinajattelijoiden vainoa pidettiin tuolloin tehokkaana keinona yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseen. On todellinen ihme, etteivät nämä paljon kärsineet ottaneet kiinni Talvisodassa tarjoutuneesta mahdollisuudesta antaa takaisin, syrjäyttää sortonsa ja luoda neuvostojen Suomi. Kansallistunto oli siis heidänkin keskuudessaan vahva.

Talvisota, siis yhdisti kansaa ja vasemmistolaistenkin sorto taisi hetkeksi vähentyä. Sorto yltyi uudestaan jatko-sodan alla, kun Suomea valmisteltiin hyökkäys sotaansa. Pasifisti sosialistit, rauhan aatteen kannattajat luokiteltiin aivan yhtä vaarallisiksi, kuin kommunistitkin ja leireillehän se tie vei. Kun on kuunnellut aikalaisten tarinoita, on jälleen ihmeteltävä sitä että nämä sorretut eivät käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja tehneet stalinistista “proletariaatin spontaania vallankumousta”, lieneekö sitten käynyt niin että neuvostoliiton realiteetit olivat näille toimijoille jo tutut vai vetikö kansallisuusaate jälleen pidemmän korren, mutta vallankumousta ei tapahtunut ja Suomessa kehittyi oma omalaatuinen järjestelmänsä kahden maailman rajalla. Ideologinen tappelu vasemman ja oikean välillä synnytti uudistuksia, joita näin jälkeenpäin voinee sanoa kehitykseksikin.

Paljon on vettä virannut Vantaassa tuona aikana, ja monenlaista vipeltäjää on suomalaisessakin vasemmistossa heilunut. On turha tänä päivänä väittää etteikö itsenäisyyteen kintaalla viitannutta kommunistiainesta olisi ollut, olihan niitä Taistolaisina tunnettu joukko porvariston lapsia, kapinoimassa vanhempiaan vastaan. Nämä kaverit marssivat reippaasti Tehtaankadulle, kertomaan olevansa heti käytettävissä, jos Suomessa ryhdyttäisiin tekemään hallinnon vaihtoa. Sittemin pääsivät valta-asemiin ilmankin ja katsos kummaa kyllähän siitä itsenäisyydestäkin päästiin pitkälti irti. Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta EUsta voi tulla hyvä korvike. Komissio johtaa itsevaltaisesti ja vähitellen EUn kautta ollaan saamassa läpi sellainen valvontalainsäädäntö, että Valtiollisen Turvallisuuden Komissiokin, olisi siitä voinut ylpeillä. Mitä suomalaisista sosialisteista on jäljellä on varsin rumaa katseltavaa, pääpuoluetta johtavan ekonomin ilmoitettua, ettei puolueella ole enää mitään aatteita.

Kirjoitin tämän kirjoittaakseni, käsitelläkseni mielipahaa, koska kolmentoista vuotias poika itkeskeli lukiessaan erään Nestori Parkkarin omaelämänkerrallista Suomalaisessa keskitysleirissä kirjaa, niteestä joka oli omistettu leiritoverille, koska lupasin etten unohda, koska olen niin paljon yrittänyt oppia, koska edes jonkun on tämäkin versio muistettava.