Headspace

But finaly it’s here So what happened during the last week…

Work is hectic and I find it very difficult to rip myself from the code to write here, even if I’ve been pondering things to say in here. That’s coder’s life for one, on my free days I was also busy.
As the work ended last week, I headed to Fantasiapelit 20th anniversary sales, which was a very nice thing to look forward to after a hard day’s work.

I almost bought n things, fortunately I was able to keep my senses, so I only bought one book (Gurps Russia, from M’s pile so that she didn’t have to leave anything essential in the store and besides I think this was more fun for me) This is a very good sourcebook about medieval Russia, can heartily recommend it. Because this was the anniversary sale, we got pressies. Two White Dwarf backissues that very nicely complemented the gaming stuff of late as M’s one included Warhammer Armies: Kislev (ie. WH Russia) and mine had large article on the whichhunter inquisitors of WH40K.

Corpse Bride was a bit of a disapointmen, it built up tensions it couldn’t resolve. I won’t say more about it now as that would be a spoiler, but this was the problem. Character’s were good and the animation excellent. Gues I’d give it a C for it’s merits and no higher for letting me down.

On the free days I continued the work on the SCA-thing I’m currently workin on and pondered the big-G on thursday and then went truly on leisure mood as we played the Sol-Campaing with M. Beautiful, soulfull gaming that had intensive emotional moments. Chingon inspired, Hazat-realm based, make an inquisitor out of an 14 year old Amalthean Ward, seems to work rather nicely. On thursday I also got a start on a baking project which was fun and… erm intresting. The key in this particular goodness was to let the dough rest in cold at least one hour, several times.

On Friday, I got the Christmass craftsproject on the go, after few failed attempts that made me seriously consider leaving it as impossible, I managed to make significant progress on the thing, before I went to pick Anni up from the trainstation. Rest of friday was spent chatting, eating at Pancho’s and after that seeing Potter. H.Potter movies seem to be dangerously inspiring for RPG, in this one it was the obvious similarities btw. Durmstrang and Dugiverse-young-Decados-in-certain-places dressstyle. Guess, that if I hadn’t have certain things planned, I’d come up with them after the movie.

On friday I also heard that an old friend had achieved, so congratulations hope you had fun celebrating it, though I still find it extremely difficult that you’ve taken liking in that stuff.

After the movie, I finished my baking project, by making the pie-filling. M and Anni got to lick the ladles and kettle, seemed to work for them .It is beautifull to look M have treats, my kitty she is…

Saturday, gave a name for the baking project. On first tasting it was obvious that this was the dreaded Suicide by chocolate or blissfull british departure pie. Got rid of some of it, by dumping nearly a quarter to M & G and another large part dedicated for M to take for eating with her gaming crew on sunday. This set, having the car ready for her to take next day we set to our main event, the Dasha and Lara FS-game, which went pretty damn well imho. The events unfolded in such a way that they had to make a hasty departure (with lots of angsty feelings *evil grin*), but before that the full festivities of Dasha’s accolade were played and it worked for the players . On they way they met brother/ father Ilya, a penitent priest who had made a night’s hike through Severan jungle in order to catch up with them… and was a nice jovial, guy.

Lot’s of good discussion btw. the player characters, lots of good mood moments and we played till early sunday. So late that they almost managed to forget they experience points, not quite, but it seemed close during the debrief.

On sunday the gaming continued as we started Anni’s new character. The intention is to play this as a solo for a good while and then join it with a hopefully realising group campaign with my Mansesterian gaming group nbr. 1 if possible. The character wast started out at age 15 and works a double role of testing a gaming consept developed with M, ie. can this style of start them young consept work in larger context than our own solo-style. Anni’s character turned out really well and first game produced already couple of good NPCs and some memorable one liners. Maybe I should get a page for my campaigns, gaming constructs and NPCs with quotations…

Long game and after Anni left on sunday I ran one more Sol-game for M. One might have thought that a weekend like this would have depleted all of my lately rather limited energy reserves, but quite the opposite was true. I started this monday feeling energetic and happy to get back to work. Today I’ve gotten things done so much that the last missing detail irritates rather badly. Have to get it done.

Before that one more thought on gaming, those who play with their SOs take not. Solo playing is good withe SOs, particularily good in this cold time of year, when engaged in snugling under the covers.

Life is good.

Not so sure about this webtest. I’ve been running a couple of rpg-chronicles involving angels and this guy has always been one of my favourites and here they tell me he nags…!? Wtf? Nagging archangel, great lord of bitching…

Anyway there’s a point to this result, now I just have to strive and keep consentration away from the angel-games, have a new chronicle will consentrate on that.

Rafael. You’re most like the ArchAngel of Healing.
You want people to shape up, and you nag. But
you mean well, and you’re well loved despite
it. Or because of it. You bring the donuts
even as you tell people to eat more veggies.

Which ArchAngel are you most like?
brought to you by Quizilla

Of course changing by one’s answers with only one little tweak produce different results in this kind of quizes and I can just as easily get labeled something a bit different…

Lucifer. The most misunderstood of all the
ArchAngels, you’re most like the ArchAngel of
Light. You’ve seen the darkside and have opted
for something better. You need better press,
though chances are no one will really
understand your motives.

Which ArchAngel are you most like?
brought to you by Quizilla

Guess they’re both just as accurate and just as irrelevant (I like the second one bettter)

Luin juuri kotipaikan tapahtumia seuraavasta blogista huonon uutisen. Eija-Tellervo oli havainnut, että eräs suosikkipaikoistani kotikaupungissa halutaan hävittää.

Sorsapuisto on olennainen osa Tamperetta, paikka on kaunis niin kesällä kuin talvellakin, muodostaa olennaista kaupunkikuvaa ja on ihan jumalattoman oivaltava (Ulkopaikkakuntalaisille: Sorsapuiston lammikolla asustaa kesä-aikaan tuetusti iso nippu erilaisia vesilintuja ja viereisissä häkeissä majailee sitten vähemmän vedellisiä tirpusia kuten maatiaskanoja, kukkoja ja riikinkukkoja talvella lammelle voi ilmeisesti mennä luistelemaan). Viime kesänä siellä tuntui jatkuvasti olevan jotain toimintaa, tai-chi ryhmiä, tyypillisempää jumppaa, auringonottoa, lasten ulkoilutusta, koirien ulkoilutusta jne.

Jos tästä kylästä halutaan tehdä jonkinlaista kulttuuripääkaupunkia, niin on kyllä aivan perseestä revitty ajatus, korvata palanen keskeistä kaupunkikulttuuria sellaisella kamalla, mitä meillä on täällä jo enemmänkin Kiakkohallilla. On aivan turha puhua monitoimihallista, kun vieressä on konferenssi- ja konserttikäyttöön hyvin soveltuva Tampere-talo, Tampereen yliopiston tiloja jne. kiakostahan tässä taas on kysymys.

Mitä luisteluun tulee, niin Sorsapuistossa voi talvisaikaan luistella lammenjäällä, mikä on ihan erilainen kokemus, kuin mennä joidenkin hemmetin halogeenilamppujen alle, jos nyt sattuu pääsemään. Sorsapuisto on sellaista kaupunkilaisuutta mitä tarvitaan, Sorsapuisto on hyvä ja sen maisemat ovat pehmentäneet useammankin aamun yliopistolla, uskoakseni luovat mielihyvää muillekin kaupunkilaisille.

But necessary. Weekend was mostly spent on homeimprovement ie. doing a major clean-up operation including some bulldozing for living space, washing dishes, scrubbing the stove and the oven… Yeah, I do think it was a major one. In addition got more shelfspace, which will become necessary and run out sooner than we thought…

Fortunately we also found time to watch the first part of Children of Dune miniseries, which was very good and produced more Fading Suns gaming, yet another campaign placed in that world. Looks kinda good. M wanted to have an inquisitor game and me being me, I started it off before the actual events. Her character being raised in Amalthean mission. The order of the camapaing will be the big change, her becoming the inquisitor and then the storyline somewhat deviced. Her character Soledad, Sol seems extremely good for the purpose as I think a compassionate inquistior will be an intresting one to center the campaign around. This one has true possibilities.

I’m using recycled villains from our somewhat shortlived spaghetti-western-squire campaign. Seems working already as tried in the prelude. Music for this is, Morricone, Chingon and Hildegard von Bingen… talkabout a soundtrack. This is a somewhat novel campaing in other things as well, as unlike the usual approach I’ve had, this one’s located started in Hazat-space, a rare incidence as I 9x% of time favour Decados-space. Time will tell how it goes, but the beginning looks good and it has chanses of becoming an epic.

The end of the last week was spent mainly in two activities. After the 10h day on wendsday I took some much needed rest on thursday by idling with Xbox’s Whiplash. A rather twisted game. I thought about G, but got more work done on the Aarnimetsä book of ceremonies. Looks like that one might get finished sometimes during the spring-season. Mostly it is combining work, composing a whole out of materials from different sources, tweaking texts but looks like there will be some more writing before it is allfinished. Time will tell. Making one’s own tools is if not fun then at least very rewarding.

How did this happen? I didn’t give any particularily evil or violent answers and this is what I get, a dog. This is perplexing in extreme. But why argue, when it comes to mythical creatures I am

CERBERUS

You are a cerberus.
A cerberus is a massive, black, three-headed dog.
In Greek mythology there was a cerberus
that guarded the gates of Hades,
near the river Styx. The cerberus represents
all that is dark and evil.
The cerberus stands for death, darkness,
despair, and degradation. The cerberus is a fearsome
creature that is intimidating and ominous.
It is violent and ill-tempered.

Which mythical creature resides in your soul? (11 Results + Pictures) brought to you by Quizilla
via my love

Somehow this brought a quotation from the Finnish children’s play, Poika joka ei halunnut kasvaa suureksi Jyrki Kovaleff’s interpretation of this, is a true classic.

Pieni koiruus, on suuri vääryys
jollet raaputa korvan takaa
kun meikäläinen makaa

Wof wof woffeli wof

Raaputa nyt leuan alta
se tuntuu, niin mukavalta
-Jukka Virtanen

(suom. Sianpieremä) Is the thing, that my family by marriage uses as a definitive word for the hour we woke up and got about this morning. At work at six a.m. is surely my all time record, now that the coffee’s ready, I might get something actually done

Besides, Hogfarth is a nice potterish word, that strangely strikes a chord, Hogfarth.

I get the weirdest references… personal favourite is definitely haukotus+syyt (Yawn+reasons). I’d say that to the average reader of my little journal, the resons should be quite obvious

• Google: Kerensky
• Google: free sex
• Google: terroristi
• Google: tennilä
• Google: sonybmg rootkit
• Google: roolipeliblogi
• Google: outi siimes
• Google: helevetin tunarit
• Google: starwreck in the pirkinning
• Google: mikko larvala
• Google: headspace
• Google: uudistuva tekijänoikeuslaki
• Google: haukotus+syyt
• Google: cyber-tampere
• Google: mitä tarkoittaa kansankynttilä
• Google: marjaana koskinen
• Google: tekijänoikeuslaki filmifriikki
• Google: fantasiapelit tekijänoikeuslaki
• Google: sitaatit

Luin uutisen, eikä tästä nyt ihan kauheasti voi ilahtua. Tässähän siis varsin arvovaltaisen instituution toiminnan kautta yritetään pitää huolta siitä, että yksi ehkäpä merkittävimmistä kirjallisuuden lajeista ei pääsisi suomen niemelle nyt liikaa juurtumaan. Yritetään pitää huolta siitä, että tätä kirjallisuutta ei tänne saada, ainakaan paikallisten kirjoittamana sillehän ei mitään voi, että tämä tavara myy ja ihmisiä joille sen kääntäminen on ihan kivaa puuhaa ja hyvä duuni on myös olemassa.

Sille, että Finlandia-palkintoja, niitä varsinaisia, tykätään antaa sellaisille kirjoille, jotka kertovat oikesta asioista eli keski-ikäisen miehen angstista, suomalaisesta yleisemmästä angstista tai ainaskin parisuhteiden kosahtamisesta ei varmaan voi mitään. Asiantuntijat ovat päättäneet, että tällainen realistinen kirjallisuus nyt vain on sitä ainoaa oikeaa kirjallisuutta. Tai sitten kirjallisuuden pitää olla moniulotteista, oivaltavaa ja taiteellista ja sekin selkeästi suomalaista. On vielä muistettava, että jos tehdään taidetta ei saa sortua liialliseen taiteellisuuteen. Maailmaan ei saa hengentuotteitaan yhdistää.

Muistelen tässä lapsuuttani, kun äidinkielellä oli fantasiaa ja scifiä tarjolla huomattavan vähän ja sekin vähä oli käännöstavaraa. Suomalaisen kirjakaupan (Aleksilla) roolipeli/fantasiaosastolla kävin sitten ihmettelemässä fantasiakirjojen kansia, kuuntelemassa niiden seireeninlaulua Elmoren ja Caldwellin tekemien kansikuvien kutsuessa kokemaan jotain ihmeellistä. Nuorten fantasiaa (Genre-juttua) on alkanut näkyä kirjakaupoissakin, siis tätä miekka ja magia nuoremmille ihmisille, ihan kotimaistenkin kynäilijöiden kirjoittamana. Scifiä odottelen edelleen. Olen jossain määrin sitä mieltä, että nämä tyylilajit on aika turha lukea nuortenkirjallisuudeksi. Oma sukupolveni lukee niitä varsin tyytyväisenä tässä 30 hujakoillakin ja tyylilajeista löytyy myös kirjallisestiki varsin vakavasti otettavaa materiaalia.

Aivan turha tulla väittämään, että Dyyni, Heinleinin tuotanto* (pari asiaa, joista olemme yhtälaisesti innostuneita Mn isän kanssa), Walter Jon Williamsin tai Gibsonin C-punk-scifi (Williamsin rautahermot on eräs yhteiskunnallisesti kantaaottavin teos, jonka olen koskaan lukenut) olisivat heikkotasoisia kirjoja, lasten- tai nuortenkirjoja ne eivät sinällään ole, vaikka epäilemättä useat nuoret ihmiset niistä pitävätkin.

Nuorten fantasiasta, siis sellaisesta hassuilla asioista höystetystä tarinasta, jonka päähenkilö on nuori ja kokee nuoren ongelmia löytyy myös varsin laadukkaita esimerkkejä. Noidan Veli on ala-aste vuosilta jäänyt lähtemättömästi mieleen, kuten myös Pimeä Nousee sarja. Tiikerisarjassa julkaistiin hyvää nuorisokeskeistä ja nuorille sopivaa käännös-scifiä ja kyllä joudun toteaman että Harry Potter on mielestäni huomattavan laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Suorastaan nerokasta sellaista. Ehkäpä juuri siksi harmittaakin raadin vetäjän kommentti siitä, että aina löytyy se Potter. Entäs sitten, jos tuon tasoista originaalia lasten- nuortenfantasiaa alkaisi löytyä kotimaisena tuotantona, ehkäpä omasta kansallisesta historiastamme ja mytologiastamme ammentavana, nykynuoren maailmaankin sopivana niin olisihan se kamalaa.

Eddingsejä mahtuu 13 tusinaan, Potter voi pelottaa jääriä, mutta satuja me kaipaamme. Niin lapset kuin aikuisetkin. Mitä parempaa ja mitä lähempänä omaa kulttuuria tämä materiaali on, sen verran mieluummin sitä sitten hommaa lähipiirin ala-ikäisille. Menkäähän arvovaltainen raati nyt itseenne ja miettikääpä asia oikein kunnolla.

*(jos Count haluat väitellä, voidaan tehdä se hyvän kahvin äärellä )

Sony näyttää nyt ihan oikeasti yhdessä kumppaninsa kanssa päättäneen, että ihmisten koneisiin on päästävä. Viimeisin kehitelmä on siis sen kohutun rootkitin uninstalleri, joka ryhtyy näppäräksi takaportiksi käyttäjän koneeseen.

ActiveX-komponentti, joka sallii koodin suorituksen etäältä, on huomattavan tehokas työkalu kenelle tahansa tummista hatuista tykkäävälle ja se, että sitä levitetään laajamittaisesti Sonyn resursseilla tekee siitä aivan loistavan, noin keskiverto Malware-miehen mielestä. Tietoturvaa olen itse opiskellut yhden syventävän verran, mutta jo niillä opeilla nähdään suoraan, että joko tässä ei softankehittäjällä ole hajuakaan siitä, miten tehdään käyttäjien koneisiin liittyviä softia, varsinkaan sellaisia joilla niitä käpistellään ulkoapäin tai sitten tässä on ihan suoraan pahantahtoinen tarkoitus, tätä jälkimmäistä näkökantaa kyllä ihan kivasti tukeekin Sonyn Thomas Hesse, nimisen dirikan antama lausunto.

“Most people, I think, don’t even know what a rootkit is, so why should they care about it?”

Vapaasti käänettynä

“Useimmat ihmiset eivät luullakseni edes tiedä mitä rootkitit ovat, miksi heidän tulisi siis kiinnittää niihin mitään huomiota? “

Koska et tunne tätä uhkaa, ei sinun pidä siitä välittää. Älä mieti mitä me tässä teemme sinulle, ei se ole mitään pahaa. Eihän sua nyt oikeasti haittaa jos me vähän lainataan sun konetta, voidaan hei luvata et sä et huomaa yhtään mitään ongelmaa. Harvoinpa malwaren tekijöillä tai levittäjillä on ollut tällaista rönttiä, röyhkeyttä suorastaan. Liekö tämä ihan ensimmäinen kerta, saattaapi olla koska useimmat näistä kriminaaleista on kiinnisaataessa saatettu sen leivättömän pöydän eteen.

Sitten tässä samalla selvisi, että se toinen Sonyn käyttämä suojaus MediaMax sijoittaa käyttäjän suostumuksesta huolimatta tiedostoja koneelle(12 Megaa)+ CD-Aseman ajurin, (yrittää) ottaa yhteyttä palvelimelle Internetissä ja on muutenkin silleen kivan reilukerholainen ohjelma. Sonyn versio on erityisempi sillä tavalla, että siinä ei tule mitään poisto-ohjelmaa. Haiseekos tämä jonkun muunkin nenuun jo vähitellen siltä, että Sonyn strategiaan kuuluu pyrkiä hallinnoimaan asiakkaidensa koneita, näihin vihamielisesti suhtautuen?

Ohjeeksi siis kaikille. Tässä on nyt monessa kohtaa tullut selväksi, että SonyBMG toimii kumppaninsa kanssa hyvin vihamielisellä tavalla, levittää Malwarea ja valehtelee jatkuvasti käyttäjille, kaupittelemiensa tuotteiden aiheuttamista ratkaisuista. Dugi-sedän suositus on nyt ensisijaisesti pidättäytyä kaikesta liiketoiminnasta tämän vähintään arveluttavin keinoin toimivan hämäräperäisen puljun kanssa ja tilannetta seurattaessa suosittelen ettei kukaan edes harkitse uskovansa mitään mitä Sonyn edustajat sanovat tai kirjoittavat, ellei kysessä ole valaehtoinen lausunto ja tällöinkin siihen tulee suhtautua erityisellä ennakkoluulolla ja varauksella.

Tätä katsellessa tuntuu siltä, että joku oli vähän masinoinut erästä Katastrofia kulttuuriministeriksi ja tämän alaisia, on meinaan silleen aika kivasti tälle jollekulle sopiva laki. Muutakohan eräs Perniöläinen koulurakennus tässä nimeään, niin että sponsorikin tulisi huomioiduksi, men ja tiedä. Asiaa voinee aprikoida, mutta jos nyt kumminkin halutaan auttaa, niin koittakaapas ihmiset keksiä kiva talon nimi, jossa sponsorointi näkyisi. Kommenttipalsta on teidän ja parhaan saatan jopa palkita.

Had an extremely pleasant weekend. The issues that felt very pressing seem to have dissolved, we managed to settle them, together. Life is at it should be. So there.

We spent the weekend up north, with M’s family. Apr. six hour’s drive is a trying experience, but it is much more manageable if well spent, ie. taking it as a quality time for two, roleplaying most of it (of course I consentrate on driving, I can do both ) Today I’m tired but the depressiveness of last week gone, that too feels good. The time there was great. It was good to see this side of the family, easy leisurely time, chatting slowly and of course gorging on the delicasies that V kept laying out before us. On the father’s day, by some weird twist f fate I ended up making the coffee. Result was intresting, as I failed to notice that their measuring spoon wasn’t the standard issue, but a double. Well I know it now, and the coffee wasn’t that bad if you drank it my way, ie. with plenty of milk and sugar.

Some other family things too. As those who read M’s already know we took the wedding gift espresso-maker out and put it to good use. It was a true family effort we wondered around the coffee-shelf together, she read the manual and I hacked the first round, she made the second and the next day after more consultation with the manual, it was my turn again. The stuff produced is gorgeous, true European art. Sure there is a thing to the Japanese tea-ceremony, but the espresso, making a perfect cup of this drink of gods’ is every bit as much zen and the end-result, imho superb. We enjoyed the drinks together, consentrating on the smooth taste, the cremá on the surface, creaminess of the milky substance…

Shared bliss, nice comparison, as that is what special moments with one’s loved one are, at least in our family, especially about. Juho, I know you sooner or later end up reading this, thank you again for the lovely gift. Hope the description was revealing enough to you

In the weekend we also visited the just opened market with M’s mum. The idea was to shop for some necessary items for her, but we ended up buying quite a lot for ourselves too. How could we have helped it with the offers they had to celebrate the opening of the store. I say that we mostly got things needed, and they were all bargains.

We now have
- a new water-heater, much needed as the old one had developed a leak.
- I have good winter gloves, much needed because I didn’t have such things, only a bad circulation in the extremities.
- Flannel shirts for both of us, nice looking soft shirts.
- Children of Dune, DVD. This wasn’t necessary but it was cheap and came highly recommended.
- We both have portable CD/MP3 players. These were so cheap that it would have been a crime to walk past them.
-We didn’t end up buying a new TV there (even if we had noticed the need), but decided to give the matter more thorough thought and examination before making a decision. M’s parents gave us one of their old TV’s (newer and obviously much better than what we had) so this matter quite surprisingly solved it self.

Sometimes being a wee bit materialistic can be quite exhilarating.

We roleplayed a lot during the weekend (two long driving sessions help in that) and the Cyber-Tampere is progressing nicely. As I no doubt have mentioned here, the game is a re-heated one, a new spree on an old campaing that has been in ice. I had next to no notes of the old games (Which is in fact quite a lot for me…*groan*), neither of us remembered the old games in very much details, so we had a problem. The solution proved a very good one as the game is moving on again. It may have been a bit clichéid as I opted for, “You awake in a strange alley, your hair and clothes have soaked in the puddle you’re lying in. The things you do remember are…” and there weren’t many. No it’s gatherring momentum and speed. The character’s new version is functioning beautifuly… I heartly recommend the amnesia route, to all of-the-cuff-gms who have a tendency to forget details.

So this is it for now, I’ll return to fixing bugs in the code,…smiling.