Headspace

Luin uutisen, eikä tästä nyt ihan kauheasti voi ilahtua. Tässähän siis varsin arvovaltaisen instituution toiminnan kautta yritetään pitää huolta siitä, että yksi ehkäpä merkittävimmistä kirjallisuuden lajeista ei pääsisi suomen niemelle nyt liikaa juurtumaan. Yritetään pitää huolta siitä, että tätä kirjallisuutta ei tänne saada, ainakaan paikallisten kirjoittamana sillehän ei mitään voi, että tämä tavara myy ja ihmisiä joille sen kääntäminen on ihan kivaa puuhaa ja hyvä duuni on myös olemassa.

Sille, että Finlandia-palkintoja, niitä varsinaisia, tykätään antaa sellaisille kirjoille, jotka kertovat oikesta asioista eli keski-ikäisen miehen angstista, suomalaisesta yleisemmästä angstista tai ainaskin parisuhteiden kosahtamisesta ei varmaan voi mitään. Asiantuntijat ovat päättäneet, että tällainen realistinen kirjallisuus nyt vain on sitä ainoaa oikeaa kirjallisuutta. Tai sitten kirjallisuuden pitää olla moniulotteista, oivaltavaa ja taiteellista ja sekin selkeästi suomalaista. On vielä muistettava, että jos tehdään taidetta ei saa sortua liialliseen taiteellisuuteen. Maailmaan ei saa hengentuotteitaan yhdistää.

Muistelen tässä lapsuuttani, kun äidinkielellä oli fantasiaa ja scifiä tarjolla huomattavan vähän ja sekin vähä oli käännöstavaraa. Suomalaisen kirjakaupan (Aleksilla) roolipeli/fantasiaosastolla kävin sitten ihmettelemässä fantasiakirjojen kansia, kuuntelemassa niiden seireeninlaulua Elmoren ja Caldwellin tekemien kansikuvien kutsuessa kokemaan jotain ihmeellistä. Nuorten fantasiaa (Genre-juttua) on alkanut näkyä kirjakaupoissakin, siis tätä miekka ja magia nuoremmille ihmisille, ihan kotimaistenkin kynäilijöiden kirjoittamana. Scifiä odottelen edelleen. Olen jossain määrin sitä mieltä, että nämä tyylilajit on aika turha lukea nuortenkirjallisuudeksi. Oma sukupolveni lukee niitä varsin tyytyväisenä tässä 30 hujakoillakin ja tyylilajeista löytyy myös kirjallisestiki varsin vakavasti otettavaa materiaalia.

Aivan turha tulla väittämään, että Dyyni, Heinleinin tuotanto* (pari asiaa, joista olemme yhtälaisesti innostuneita Mn isän kanssa), Walter Jon Williamsin tai Gibsonin C-punk-scifi (Williamsin rautahermot on eräs yhteiskunnallisesti kantaaottavin teos, jonka olen koskaan lukenut) olisivat heikkotasoisia kirjoja, lasten- tai nuortenkirjoja ne eivät sinällään ole, vaikka epäilemättä useat nuoret ihmiset niistä pitävätkin.

Nuorten fantasiasta, siis sellaisesta hassuilla asioista höystetystä tarinasta, jonka päähenkilö on nuori ja kokee nuoren ongelmia löytyy myös varsin laadukkaita esimerkkejä. Noidan Veli on ala-aste vuosilta jäänyt lähtemättömästi mieleen, kuten myös Pimeä Nousee sarja. Tiikerisarjassa julkaistiin hyvää nuorisokeskeistä ja nuorille sopivaa käännös-scifiä ja kyllä joudun toteaman että Harry Potter on mielestäni huomattavan laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Suorastaan nerokasta sellaista. Ehkäpä juuri siksi harmittaakin raadin vetäjän kommentti siitä, että aina löytyy se Potter. Entäs sitten, jos tuon tasoista originaalia lasten- nuortenfantasiaa alkaisi löytyä kotimaisena tuotantona, ehkäpä omasta kansallisesta historiastamme ja mytologiastamme ammentavana, nykynuoren maailmaankin sopivana niin olisihan se kamalaa.

Eddingsejä mahtuu 13 tusinaan, Potter voi pelottaa jääriä, mutta satuja me kaipaamme. Niin lapset kuin aikuisetkin. Mitä parempaa ja mitä lähempänä omaa kulttuuria tämä materiaali on, sen verran mieluummin sitä sitten hommaa lähipiirin ala-ikäisille. Menkäähän arvovaltainen raati nyt itseenne ja miettikääpä asia oikein kunnolla.

*(jos Count haluat väitellä, voidaan tehdä se hyvän kahvin äärellä )