Yllättävällä taholla kyllästyttiin heikkoon päivitystahtiin, joten lukijoiden iloksi pitänee nyt sitten miettiä, mikä on oikeasti, tai edes omasta mielestäni sillä tavalla outoa tekemistä, että sen voisi tässä yhteydessä mainita. Ei ollenkaan niin helppoa, kuin luulisi. Minulle kun kaikki tämä on ihan normaalia, suorastaan jokapäiväistä.
Homman nimi: Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
1. Käytän huomattavan osan ajastani jossain ihan muualla
Roolipelaaminen alkaa kai jo vähitellen olla ihan tunnettu harrastus, mutta itsellä siihen menee kohtuullisen suuri osa vapaa-ajasta. Puolison kanssa jaetut muut maailmat ovat olennaista, silloin tällöin tätä jaettua todellisuutta voi toki jakaa muidenkin kanssa. M väittää, että tarinoissa olisi välillä sellainen tietty romanttiseksi luokiteltavaan kirjallisuuteen kuuluva ote, uskoo ken haluaa. Ensteks omituisin saa siis olla voimakas taipumus 1-on-1 roolipelaamiseen. No hämmästyihän puolijumala BBkin, kuullessaan, että pelaamiseen käytetään keskimäärin 4-5 iltaa viikossa.
Maailmat joissa olen erityisen hyvin viihtynyt (no kukapa nyt ei mielellään viettäisi aikaa jumalolentona, gm) ovat Fading Suns, vanha World of Darkness ja omat vaihtoehtotodellisuudet Mental, Kybertampere ja Enkelimaailma.
2. Silloin tällöin on hauska pukeutua oudosti
Vaikka monien mielestä peruspukeutumiseni voi olla aika poikkeavaa, niin yksi elämän hauskoista puolista on välillä pukeutua oikeasti eri tavalla. Houppelande ja Plaid ovat toistaiseksi olleet erityisessä suosiossani, mutta jos ompelemaan opin niin doublet ja kurpitsabyysat… aika näyttää. Aikuisten keskiaikaleikki nimeltä SCA, tulee siis tässä merkityksi oudoksi tavaksi nro. 2.
3. n. 900 vuoden ikäinen, maailman tarkimmin säännelty taide- ja symbolijärjestelmä on oikeasti mielenkiintoinen
Ainakin minun mielestäni se on. Heraldiikkaa eli vaakunaoppia ja taidetta olen harrastanut 12 vuoden herkästä iästä lähtien ja kiinostus ei osoita edelleenkään hiipumista. Heraldiikassa tunnuksia kasataan rajoitetuista elementeistä, tietyllä tyylillä ja hyvin tarkasti määritellyillä säännöillä. Lopputuloksena on vaakuna, kummallinen entiteetti, joka ei oikeastaan ole kuva, joka ei ole teksti mutta voi ilmetä kumpana tahansa.
4. Maailman eläinkunnasta sika lienee sympaattisin
Olen pitänyt tästä heimosta lapsesta asti, niin Asterixin sivuilla kirmanneista karvapalloista kuin vaaleanpunaisista maalais-serkuistakin. Siitä lähtien kun 4-vuotias näki sinisen kuminauhan Joulupukin naamalla kirjeet osoitettiin Joulupossuille. Sika on kaksi kertaa koiraa älykkäämpi eläin, jolla on luonnetta. Suuri osa, luonnollisissa oloissa kasvavista ja elävistä sioista on vieläpä luonteeltaan varsin aurinkoisia tapauksia. Sika on siisti eläin, joka ei itse haise, sen ruoka ja jätökset kylläkin haisevat ja yleensä pahalle.
5. Lääkärin määräämä tapa aloittaa aamu
Minua väitetään välillä aamuäreäksi, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Tämä siksi, että kun Äitini joskus allekirjoittaneen herkässä lapsuusiässä huolestuneena valitti lääkärille lapsensa olevan aamulla niin kiukkuinen, ettei uskaltanut tätä lähestyä, lohdutti lääkäri että kyseessä on toden näköisesti vain alhainen verensokeri ja määräsi hoidoksi kupin makeaa kaakaota heti heräämisen yhteydessä.
Hyvä määräys, fiksu lekuri. En edelleenkään saa kovin pian heräämisen jälkeen ruokaa alas kurkusta, mutta kaakaoni juon edelleen sängyssä, joka aamu. Aamu ilman aamukaakaota on katastrofi.
Voisin tässä yhteydessä olla kiinostunut siitä, mitä
Ankka,
Elina,
Murre,
Tiitiset ja
Anni pitävät outoina tapoinaan.
