Headspace

Innostuin kuluneena jouluna askartelemaan lahjoja ihan omakätisesti. Tuo lähti siitä, kun M ihastui kesällä erääseen leikkikeskiaikaan sopivaan kaulakoruun, jota juuri silloin ei ollut mahdollisuutta hankkia ja korua jonkin aikaa katseltuani kuvittelin kykeneväni itsekin sellaisen tekemään. Kyseessä oli kuningatarketjuna tunnettu malli, eli vähän kiehtovampi tapaus kaulaketjua. Leikkikeskiaikailun piirissä sitä on alkanut uskoa, että kaikenlaista voi oppia tekemään, ainakin aina voi yrittää.

(jos anoppi sattuisi tänne tämän päivän aikana, niin eteenpäin ei tarvitse vielä lukea, kiitos)

Ja niinhän se oli, kyllä sellaisen sai aikaan. Ryhdyin toimeen hyvissä ajoin, olettaen siihen menevän varsin reilusti aikaa työ lähtiessä langan muokkauksesta lenkeiksi. Siitä huolimatta meinasi käydä huonosti. Hyvistä ohjeista huolimatta en millään meinannut keksiä, miten ketjun kanssa pääsisi oikeasti alkuun ja pari kertaa höllästi yhdessä killuvat lenkit sitten lentelivätkin pitkin työpöytääni. Sitten se kuuluisa pieni lamppu syttyi ja ymmärsin ankkuroida aloittelupalaseni ja siitä se lähtikin sujumaan. Kaulaketju valmistui huomattavasti oletettua nopeammin, joten samalla tekniikalla oli mahdollisuus ratkaista myös muita joululahja-kysymyksiä.

Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että meidän harrastamassamme leikkikeskiaikailussa koristelemattomat ketjut on varattu erään maailmanlaajuisen ritarikunnan tunnuksiin, joten tuotokseni kaipasi killutinta. Hyvänä ratkaisuna pidin Jalokivigallerian sarjaa, jossa on julkaistu jäljitelmiä viikinki- ja keskiaikaisista koruista. Pienen etsimisen jälkeen löysin jotain juuri sopivaa elämäni auringolle.

Takaisin asiaan. Päätin siis tehdä äideille, perheen tuoreille anopuksille, rannerenkaat. Ketjua syntyi kohtuullisella vauhdilla ja renkaisiin tarvittavat korut löytyivät helposti. Jotenkin soveliaalta tuntui jakaa korvakoru-pari näiden kahden rannerenkaan kesken. Ketjut syntyivät kohtuullisen ajoissa ja tässä vaiheesa iski sitten ahneus. Havaitsi(n)/mme, että eräälle ystävällemme sopisi lahjaksi juuri tällainen onnentuoja rannerengas, galleriasta löytyi siihen prikulleen sopivat helyt ja niinpä siirsin toisen ketjuista tähän käyttöön kuvitellen jolunaluskiireiden keskellä ehtiväni punoa sen kolmannenkin tarvittavan ketjun. Tuosta korusta oli lopputuloksena tämmöinen, ilahdutti saajaansa ihan kohtuullisesti.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä, kuten sanassa sanotaan sillä aikani tietenkin loppui kesken. Toinen äiti-mallin rannekoru jäi valmistumatta määräaikaan mennessä ja niinpä sen sijasta käärin anopille pienimmän paketin, mitä kasaan tuli sisältäen mikrokirjekuoressa muutaman koruun aiotun renkaan ja tiedon siitä, että varsinainen lahja seuraisi perästä. Onneksi paketti sinällään herätti ainakin jossain määrin iloa ja huvitusta.

Sillä korulla on ollut pitkä ja kivinen syntyhistoria. Rupesin tämän projektin kanssa pitämään korunväsäilysettiäni mukana leikkikeskiaikailussa, mikä on osoittautunut suorastaan erinomaiseksi ajatukseksi. Tapahtuman sisäinen käsityöpiiri on sinällään loistava ajatus ja paikka tehdä nysväys-väsäily-proggiksia. Aikaa tulee kulutetuksi hyvässä seurassa väsäilyn ohessa hölöttäessä, mutta… Ensinnäkään ruuvipenkkini ei kykene kiinnittymään suurimpaan osaan pöytiä, sen kiinnittymismekanismi ei vain kykene ottamaan normaalien pöytälevyjen tavalla tukevia asioita. Toiseksi tämä pahuksen koru lähti vinoon ja ajatuksen ollessa solmussa sekä keskittymisen kadoksissa en millään meinannut saada sitä menemään oikein. Ensin väsätty pätkä tuli siis purettua kokonaan.

Nyt se on tehty. Pelkäsin langan loppuvan kesken, ei loppunut mutta tiukille meni ja ruuvipenkkikin sanoi sopimuksen irti. Siitä murtui toinen puoli, mutta kolmiraajatyöskentelyn kautta koru on siis valmis ja tämäkin joulu tulee onnelliseen päätökseen, maaliskuun kunniaksi.

Koru näyttää suunilleen samalla, kuin tämä äitini saama, lukko vain on erilainen.

Melkein viimeinen joululahja toimitetaan tänä iltana, sen jälkeen onkin enää yksi toimittamaton jolle ei onneksi tarvitse tehdä muuta kuin paketointia, ehkä se juhannukseen mennessä löytää saajansa

Strategiaa:

Sukkapuikot. Yksi koko määrittämään lenkkien halkaisijaa toinen selvästi pienempi jolla hoidetaan “kutomista”. Jälkimmäiset kannattaa ostaa parina, niin että toisesta taivutellaan työstettävälle ketjulle teline ja toisella tehdään töitä. Avattuja ja suljettuja lenkkejä kannattaa tehdä valmiiksi kahden monikertoina, tämä nopeuttaa ja helpottaa työtä ihan merkittävästi.

Lankaa kannattaa varata riittävästi, voikohan tätä painottaa liikaa.

Kärsivällisyys on kova sana.

Tällaisten antaminen on aika palkitsevaa