Perkele!!! :: 16:35
Välillä sitä on sitten intuitio-toimijalla hippasen hauska olo. Nykyisen työpaikan lopun merkit ovat olleet näkyvissä pitkään, mutta jotenkin ei vain saanut aikaiseksi hakea duunia, ennen kuin se osui kohdalle. Työpaikkailmoitus, johon nähdäkseni olisi ihan yhtä hyvin kuin se mitä siihen oli kirjoitettu (javalla koodattavaa terveydenhuollon softaa) laittaa, “Dugille suuniteltu duuni“. Vaikutelma vain vahvistui kun sinne soitti perään, vaikka samalla sanottiinkin, että tekijää etsittiin oikeastaan Helsinkiin, mutta tämä ei kohdallani olisi kynnyskysymys.
Hakemusta kehiin ja kohtuullisen ajan perästä puhelimella tiedustelin asian etenemistä. Tuo soitto muuttui puolen tunnin puhelinhaastatteluksi, jonka päätteeksi kutsuttiin Mansesterista Helsinkiin haastateltavaksi. Stadissa myöhäisehköä perjantai-iltapäivää käytettiin kahden projektivastuullisen ja yhden HR-ihmisen kanssa kaksi tuntia putkeen, lopputuloksena soveltuvuustestit. Soveltuvuustesteistä tuli kivaa palautetta, viiden tunnin jännän leikkihetken ja konsulttihaastattelun perusteella ja siitä lähtien meikku on venannut.
Ei tarvitse venata enää. Lopputulemana kun oli, että haetussa kuviossa tiimityö olisi sen verran tiivistä, että suuniteltu kuvio, jossa meikku tekisi pääsääntönä töitä tässä kaupungissa skype/puhelin/maili/wiki -yhteydessä muihin, mutta ramppaisi vähintään kerran viikossa H:gissä tiimihommissa, ei nyt vain tulisi onnistumaan.
Jot silleen… oli kuulemma “käännetty ja väännety, tätä asiaa”. Ainakin toisessa päässä oltiin selvästi pahoillaan päätöksestä ja olen nyt sen lafkan avoin hakija. Olisi kyllä tavallaan kiva tietää, mikä merkitys oli sillä konsulttiraportin “…ei aamuihminen, joskin ymmärtää että tiimin tulisi työn onnistumiseksi työskennellä samaan aikaan” - heitolla. Lafkassa kun oli pyhä periaate, että töissä on oltava viimeistään ysiltä. No, aivan sama! Nyt otan suunnan kiskalle kokeilemaan, josko irtoaisi 4,5Megahynää rahoittamaan vapaan tutkijan ja roolipelikirjoittajan nupullaan olevaa uraa.
) , there was a ghost story, there was Aisopos story fitted to Aarnimetsä, there was an actual viking story by a lady in her first event, Mikael Rantzow had translated a period poem from Provence, adapted it to Aarnimetsä and delivered it in most fitting and inspiring style, but this was not all. There was a play. Now in Aarnimetsä, there used to be plays performed in events and now we seem to have that again. They made it as a humoristic story, fable style, self-written and performance was amazingly good. To make it period all the actors were male, though the authors of the piece were ladies, much fun was had by all. Last bit of the contest was Adrian’s, as he explained that last year someone had caught him in a bit too good mood and with an all too well oiled tongue, but let none say that he wouldn’t keep his word and then Adrian, Birgitta, Erland and Johannes danced a story from Ferrara, a dance called Merchanzia that translated roughly as going to market. I have always scoffed at the idea of dancing theatrics and thought that balets really do need the libretto, but these four showed us how it should be done. The story was easily read from their dancing and it was fun I tell you.
