~ 9 ~ :: 15:45
Yhdeksän vuotta sitten oli tällä päivämäärällä sunnuntai. Sille sunnuntaille oli pari päivää aikaisemmin sovittu kahvitapaaminen. Olimme kirjoitelleet, useimmiten muutaman kerran päivässä (sähköosen kirjeen vaihdon erikoispiirteitä) ja pari kertaa jutelleet puhelimessa. Tapaaminen oli sovittu City Sokoksen edessä olevalle raitiolinja kolmen pysäkille, koska arvelin ulkopaikkakuntalaisen löytävän sen helposti mainitulla raitivaunulla tullessaan ja koska siihen oli myös helppo kiiruhtaa metrolta.
Sattuma juttu koko kahville meno, hän lähetti sähköpostin jossa lyhyesti kertoi ettei vastaile tuona viikonloppuna. Viestin sävyssä oli jotain joka sai soittamaan ja kävi ilmi että olimme sinä viikonloppuna samassa kaupungissa. Sovittiin tapaaminen. Olimme loppujen lopuksi eri pysäkeillä, hän tulikin toisesta suunnasta ja tulkitsi rautatieaseman edustan pysäkin sokoksen edessä olevaksi (mitä se tavallaan olikin) ja sieltä hänet sitten löysin, tuon välin harpottuani. Pienehkön tytön, kantamustensa kanssa. Menimme Raffaelloon, jossa oli aina mukava viettää aikaa. Sieltä sai tuoretta patonkia kahvinsa seuraksi, mutten kyllä kuollaksenikaan muista nautimmeko moista, mahdollisesti. Niiden kahdeksan tunnin aikana päivänvalo haipui ja hänen kasvonsa ja silmänsä loistivat sekä keskustelun, joka poukkoili kait kaiken maallisen ja taivaallisen välillä, että niitä korostaneen kynttilänliekin vaikutuksesta. Jossain neljännen tai viidennen tunnin kohdalla, meille selvisi jotain olennaista hetkestä ja toisistamme, kävimme läpi metamorfoosin potentiaalisista ystävistä rakastavaisiksi.
Ehkä se oli muutos, ehkä se oli tosi asioiden tunnustamista. Minä lähdin kahville potentiaalisen ystävän kanssa, mutta taisin sijoittaa hieman tavallista enemmän huomiota ulkonäkööni. Ne kirjeet (siis sähköiset), joita vaihdoimme olivat intensiivisiä, odotin aina hänen vastauksiaan, mutta siltikään en vielä lähtiessäni kaupungille tuona sunnuntaina ollut tietoinen asiain tilasta.
Neljä vuotta sitten tämä päivämäärä osui lauantaille. Juhlimme häitämme. Omissa väreissämme ystäviemme ja rakkaidemme ympäröiminä.
Tänään on siis hääpäivämme.
Tänä vuonna juhlimme sitä aattonaan eli eilen. Saimme vapaan illan tyttären jäädessä isoäitinsä kanssa ja menimme ulos syömään, pitkän kaavan mukaan. Hänen kasvonsa ja silmänsä hehkuivat aivan kuin yhdeksän vuotta sitten.
Nine years ago, on this date I went to have coffee with a lovely lady, I had been writing with as it turned out she was in the same city for that weekend. It was sunday, we spent eight hours having coffee and somewhere, likely in the fourth or fifth we noticed that we had made it from friends to lovers.
Today is our wedding anniversary.
