Perustuslaillisia ihmisoikeuksia uhataan yllättäen suomessakin. En olisi vielä muutama kuukausi sitten ollut valmis uskomaan kotomaamme demokratian olevan näin ruvella, mutta ilmiselvästi maailmalla on vielä kyky yllättää. Tämän äärimmäisen huolestuttavan tilanteen johdosta järjestetään mielenosoitus, tiistaina 4.3 Helsingin keskustassa. Suosittelen osallistumista kaikille demokraattisesta yhteiskuntajärjestyksestä pitäville henkilöille, syistä jotka esitän alempana.
Suomessa on siis - jos joku ei tätä vielä tiennyt - otettu käyttöön internetin sensuuri sillä virallisella tavoitteella, että lapsipornoa (legaalimerkityksessä: eli alle kahdeksantoistavuotiaita pornografiana) sisältävän materiaalin vastaanotto estetään valtakuntamme alueella. Toteutuksena on Domain kohtaiset estot nimipalvelimilla toteutettuna, perustuen salaiseen listaan jota poliisiviranomainen ylläpitää. Toisin sanoen se viestintäkanava, joka kustannuksellis- logistisista syistä on kansalaisille helpoiten saatavilla ja jossa lähes jokainen meistä voi osallistua yleiseen keskusteluun on päätynyt viranomaisvalvonnan ja -rajoituksen kohteeksi eikä kenelläkään muulla kuin ao. viranomaisella ei ole suoraa tapaa selvittää sitä, mikä kaikki materiaali on sensuurin kohteena.
Kotimainen verkkokirjoittelu on tällä hetkellä pullollaan toteutuksen teknistä toimimattomuutta ruotivaa materiaalia, joten siihen en aio tässä kohtaa puuttua. Paljon olennaisempaa on se, että meillä on otettu käyttöön suljetun yhteiskunnan ensimmäinen edellytys, viestinnän mielivaltainen ja suljettu rajaus valtiovallan toimesta, jota mikään riippumaton taho ei voi seurata. Tämä on se iso ongelma, mikä aiheeseen liittyy. Millään tavalla demokraattinen yhteiskuntajärjestys ei ole mahdollinen mikäli kansalaiskeskustelua rajoitetaan ja vaikka sensuurijärjestelmällä onkin tällä hetkellä tarkasti valittu kohde, on sitä jo nyt käytetty väärin mm. sensuroimalla sensuurijärjestelmää kritisoinut sivu. Väärinkäytökset ovat tällaisessa salaisessa menettelyssä väistämättömiä. On kohtuuttoman sinisilmäistä olettaa, että parhaassakaan demokratiassa, puhumattakaan rapautuvasta demokratiasta - kuten omamme - mielipiteenilmaisun rajoittamiseen teknisesti kykenevää järjestelmää ei käytettäisi väärin, erityisesti kun rajoitettujen lista on suljettu ja sitä pitää yllä nimetön kansalaisilta näkymättömissä työskentelevä virkamies.
Järjestelmän ongelmallisuus oli tiedossa jo valmistelu vaiheessa, kuten voidaan helposti todeta lukemalla Turun yliopiston (Liikenne- ja viestintäministeriön pyynnöstä) lakiehdotuksesta antama lausunto:
Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta esittää lausuntonaan seuraavaa.
Lausuntopyynnön pohjana oleva ehdotus on ilmeisellä tavalla perustuslainvastainen. Ehdotuksen mukaisella lailla säädettäisiin salainen ennakkosensuurijärjestelmä, joka perustuisi ehdotuksen mukaan internet-operaattorien vapaaehtoiseen toimintaan, mutta jonka tarkoituksena olisi viranomaistoimin estää poliisiviranomaisen lainvastaiseksi epäilemän viestin vastaanottaminen. Sensuurin sisältö perustuisi poliisiviranomaisen ylläpitämään listaan internet-osoitteista. Järjestelmä esitetään operaattoreille vapaaehtoisena, mutta mikäli operaattorit eivät sensuuria toteuttaisi, säädettäisiin operaattoreita velvoittava sensuurijärjestelmä. Vaikka esityksen tavoite lasta esittävän pornografisen aineiston levittämisen estämisestä on sinällään legitiimi, on huomattava, että esityksen tarkoituksena on nimenomaisesti ja julkilausutusti poliisin avustuksella toteutettava, tietyn viestin sisältöön perustuva, mutta tietyn sisällöntuottajan olemassa olevaan ja tulevaan aineistoon kokonaisuudessaan kohdistuva ennakkosensuuri. Vaikka estosta esityksen mukaan huolehtisikin teleoperaattori ”vapaaehtoisesti”, on huomattava vakiintuneesti katsotun, että PL 12 §:n sisältämää ennakkosensuurin kieltoa ei voida kiertää osoittamalla ennakkotarkastustehtävät yksityisille1. Kun lisäksi otetaan huomioon esitykseen sisältyvä ajatus siitä, että mikäli operaattorit eivät vapaaehtoisesti toteuta ennakkosensuuria poliisin rekisterin perusteella, harkitsee ministeriö ”velvoittavia lainsäädäntötoimia”, on kyseessä oleva sääntely kokonaisuudessaan arvioituna PL 12 §:n sanamuodon vastainen. Kyseessä ei ole säännöksessä tarkoitettu sananvapauden käytön sääntely, vaan PL 12 §:n ehdottomasti kieltämä ennakkosensuuri. Ennakollisten esteiden osalta PL 12 §:n kvalifioitu lakivaraus mahdollistaa tavallisella lailla säädettävän vain kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Edelleen on huomattava, että RL 17:19 § kriminalisoi ainoastaan siinä tarkoitetun aineiston hallussapidon, eikä säännöksen mukaan pelkkä katselu ole rangaistavaa. Kun esitykseen ei liioin sisälly selvitystä siitä, miten varmistutaan siitä, että viestin lähettäminen on vastoin lähetysmaan lakia, on epäselvää, mihin esityksessä artikuloitu perustelu siitä, että palveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta sietää omistamansa verkon käyttöä rikoksen tekemisessä viittaa. Lisäksi on huomattava, että esityksessä tarkoitettu poliisin rekisteri sisältää sellaisia osoitteita, joiden sisältöä ei ole tuomioistuinmenettelyssä todettu esityksessä tarkoitetuin tavoin lainvastaiseksi, vaan olemassa on ainoastaan poliisin epäily niiden sisällön lainvastaisuudesta. Edelleen on huomattava, että listan sisältö olisi – tietosuojavaltuutetun tarkastusoikeudesta huolimatta – lain perusteella salassa pidettävänä sääntely-yhteys huomioonottaen asianmukaisen ja perustuslain edellyttämän oikeudellisen ja PL 12.2 §:n sekä sitä konkretisoivan julkisuuslainsäädännön turvaaman viranomaistoiminnan julkisen kontrollin ulkopuolella.
Esityksestä puuttuu myös menettely, jolla listalle joutunut sisällöntuottaja saisi tiedon häneen kohdistuneesta rekisterimerkinnästä sekä sääntely sisällöntuottajan käytössä olevista oikeusturvakeinoista, mikäli sisällöntuottaja katsoo päätyneensä listalle väärin perustein.
Rekisterimerkinnän tekemistä esityksessä tavoitelluin seuraamuksin on tässä tapauksessa pidettävä sisällöntuottajan oikeudesta päättämisenä, eikä esityksen tavoin tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi, sillä rekisterimerkintä merkitsee sisällöntuottajan sulkemista pois Suomen viestintämarkkinoilta. Sääntely-yhteys huomioonottaen tällainen toimivalta voitaisiin ilmeisesti luoda vain riippumattomalle tuomioistuimelle, jonka olisi tutkittava viestin sisältö.
Lisäksi on huomattava esityksen perusteluissa mainittu väärinkäsitys poliisilain 1 §:n tulkinnasta, jonka seurauksena rekisterimerkinnän tekeminen mielletään tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi. Esityksen perustelujen mukaan poliisilain 1 § perustaa poliisille yleistoimivaltuuden. On kuitenkin huomattava, että poliisilain 1 §:n sääntely poliisin tehtävistä ei perusta poliisille yleistoimivaltaa, vaan määrittää poliisin tehtäviä: poliisin toimivaltuuksista säädetään poliisilaissa ja muualla lainsäädännössä erikseen (ks. myös HE 57/1994vp). Länsimaisessa oikeusvaltiossa poliisilla ei ole yleistoimivaltaa tehtäviensä toteuttamiseen.
1 Ks. Sami Manninen: Sananvapaus ja julkisuus (PL 12 §). Teoksessa Perusoikeudet, toim.
Hallberg et al., WSLT 1999, s. 395.
Edellisen lisäksi voidaan myös katsoa, että järjestelmä on laajemminkin ristiriidassa vallitsevan oikeuden kanssa, jos tarkastellaan esimerkiksi Suomen ratifioimaa YKn ihmisoikeuksien julistusta ja erityisesti sen 19 artiklaa.
19 artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus mielipiteen- ja lausunnonvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja millä keinoin hyvänsä.
Lihavointi edellisessä on oma lisäykseni. Lausunnonvapauden häiritsemättömyys ei todellakaan ole taattu, kun suljetulla listalla voidaan estää suomalaisia vastaanottamasta mitä tahansa nimettömän virkamiehen sensuroimaa materiaalia. Vaikka kuinka julistettaisiin, että sensuroiduksi joutuu vain lapsipornoa sisältävä aineisto, ei kansalaisella voi olla tästä mitään takeita niin kauan kuin lista pysyy suljettuna ja vaikka lista olisi avoinkin on sen sisältö vaikeasti arvioitavissa, mikäli kansalaisten pääsy siinä nimetyille sivuille on teknisin keinoin pystytty tehokkaasti estämään. Vaikka tässä vaiheessa sensurointi kohdistuisikin vain nimetyn kaltaiseen, lain hengen mukaiseen aineistoon on sensuurijärjestelmän käyttöönotto silti vakava ennakkotapaus ja kun pää on saatu auki tulee sensuroidun materiaalin lajisto kasvamaan nopeasti. Jo nyt on esitetty sensuroitavaksi myös sivuja, joilla esiintyy rasistisia mielipiteitä. En sano, että rasististen viestien lukeminen tekisi kenestäkään autuasta, mutta kun sensuuri ulottuu niihin on siirrytty väärien poliittisten mielipiteiden estämiseen ja historiallisia kehityskulkuja tarkasteltaessa väärien mielipiteiden kirjo kasvaa nopeasti kunnes vain yksi sallittu näkemys on jäljellä ja silloin emme enää todellakaan elä demokratiassa.
Jos tämä kehitys halutaan pysäyttää se on tehtävä nyt. Mitä laajemmaksi sensuuri käy, mitä pidempään se on voimassa sitä enemmän ihmiset ovat tottuneet ajatukseen viestinnän sensuurista ja sitä mahdottomammaksi käy laillisen yhteiskuntajärjestyksemme palauttaminen ilman radikaaleja keinoja jos tämä ylipäätään tulee olemaan enää millään tavalla mahdollista. Sairautena syöpä on vaikea hoitaa, kun se on levinnyt koko kehoon, mutta mikäli kasvain löydetään ajoissa voidaan potilas pelastaa. Samoin on laita avoimen ja kansanvaltaisen yhteiskunnan kanssa ja mikäli me haluamme sellaisen myös lapsillemme, on toiminnan aika nyt. Nyt me voimme vielä vaikuttaa ja lopettaa sensuurijärjestelmän esiinmarssin epäonnistuneena sosiaalis-teknologis-juridisena kokeena. Nyt, meillä on vielä mahdollisuus kerätä adresseja, kirjoittaa kannanottoja olettaen että muut kansalaiset saavat ne luettua ja osallistua mielenosoituksiin oikeuksiemme puolesta, mutta yhteiskunnallisen järjestyksen rapautuessa yhä lähemmäs suljettua harvainvaltaista yhteiskuntaa, nämä mahdollisuudet katoavat nopeasti.
Siksi minä aion marssia ensi tiistaina, perustuslaillisen yhteiskuntjärjestyksemme, ihmisoikeuksien ja tulevan lapseni vapauden puolesta. Toivoakseni, ne jotka tämän ovat lukeneet ajattelevat samoin ja pääsevät tiistaina Helsingin keskustaan näyttämään eliitillemme, että yhteiskunnallisten vapauksiemme poisto hivuttamalla ei onnistu! Että me olemme edelleen varsin kykeneviä lukemaan, ajattelemaan ja ymmärtämään yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, silloinkin kuin niihin liittyy hankalia teknologisia kysymyksiä ja ne on pyritty verhoamaan harhaanjohtavalla ja vilpillisellä retoriikalla.
)
