Headspace

Perustuslaillisia ihmisoikeuksia uhataan yllättäen suomessakin. En olisi vielä muutama kuukausi sitten ollut valmis uskomaan kotomaamme demokratian olevan näin ruvella, mutta ilmiselvästi maailmalla on vielä kyky yllättää. Tämän äärimmäisen huolestuttavan tilanteen johdosta järjestetään mielenosoitus, tiistaina 4.3 Helsingin keskustassa. Suosittelen osallistumista kaikille demokraattisesta yhteiskuntajärjestyksestä pitäville henkilöille, syistä jotka esitän alempana.

Suomessa on siis - jos joku ei tätä vielä tiennyt - otettu käyttöön internetin sensuuri sillä virallisella tavoitteella, että lapsipornoa (legaalimerkityksessä: eli alle kahdeksantoistavuotiaita pornografiana) sisältävän materiaalin vastaanotto estetään valtakuntamme alueella. Toteutuksena on Domain kohtaiset estot nimipalvelimilla toteutettuna, perustuen salaiseen listaan jota poliisiviranomainen ylläpitää. Toisin sanoen se viestintäkanava, joka kustannuksellis- logistisista syistä on kansalaisille helpoiten saatavilla ja jossa lähes jokainen meistä voi osallistua yleiseen keskusteluun on päätynyt viranomaisvalvonnan ja -rajoituksen kohteeksi eikä kenelläkään muulla kuin ao. viranomaisella ei ole suoraa tapaa selvittää sitä, mikä kaikki materiaali on sensuurin kohteena.

Kotimainen verkkokirjoittelu on tällä hetkellä pullollaan toteutuksen teknistä toimimattomuutta ruotivaa materiaalia, joten siihen en aio tässä kohtaa puuttua. Paljon olennaisempaa on se, että meillä on otettu käyttöön suljetun yhteiskunnan ensimmäinen edellytys, viestinnän mielivaltainen ja suljettu rajaus valtiovallan toimesta, jota mikään riippumaton taho ei voi seurata. Tämä on se iso ongelma, mikä aiheeseen liittyy. Millään tavalla demokraattinen yhteiskuntajärjestys ei ole mahdollinen mikäli kansalaiskeskustelua rajoitetaan ja vaikka sensuurijärjestelmällä onkin tällä hetkellä tarkasti valittu kohde, on sitä jo nyt käytetty väärin mm. sensuroimalla sensuurijärjestelmää kritisoinut sivu. Väärinkäytökset ovat tällaisessa salaisessa menettelyssä väistämättömiä. On kohtuuttoman sinisilmäistä olettaa, että parhaassakaan demokratiassa, puhumattakaan rapautuvasta demokratiasta - kuten omamme - mielipiteenilmaisun rajoittamiseen teknisesti kykenevää järjestelmää ei käytettäisi väärin, erityisesti kun rajoitettujen lista on suljettu ja sitä pitää yllä nimetön kansalaisilta näkymättömissä työskentelevä virkamies.

Järjestelmän ongelmallisuus oli tiedossa jo valmistelu vaiheessa, kuten voidaan helposti todeta lukemalla Turun yliopiston (Liikenne- ja viestintäministeriön pyynnöstä) lakiehdotuksesta antama lausunto:

Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta esittää lausuntonaan seuraavaa.

Lausuntopyynnön pohjana oleva ehdotus on ilmeisellä tavalla perustuslainvastainen. Ehdotuksen mukaisella lailla säädettäisiin salainen ennakkosensuurijärjestelmä, joka perustuisi ehdotuksen mukaan internet-operaattorien vapaaehtoiseen toimintaan, mutta jonka tarkoituksena olisi viranomaistoimin estää poliisiviranomaisen lainvastaiseksi epäilemän viestin vastaanottaminen. Sensuurin sisältö perustuisi poliisiviranomaisen ylläpitämään listaan internet-osoitteista. Järjestelmä esitetään operaattoreille vapaaehtoisena, mutta mikäli operaattorit eivät sensuuria toteuttaisi, säädettäisiin operaattoreita velvoittava sensuurijärjestelmä. Vaikka esityksen tavoite lasta esittävän pornografisen aineiston levittämisen estämisestä on sinällään legitiimi, on huomattava, että esityksen tarkoituksena on nimenomaisesti ja julkilausutusti poliisin avustuksella toteutettava, tietyn viestin sisältöön perustuva, mutta tietyn sisällöntuottajan olemassa olevaan ja tulevaan aineistoon kokonaisuudessaan kohdistuva ennakkosensuuri. Vaikka estosta esityksen mukaan huolehtisikin teleoperaattori ”vapaaehtoisesti”, on huomattava vakiintuneesti katsotun, että PL 12 §:n sisältämää ennakkosensuurin kieltoa ei voida kiertää osoittamalla ennakkotarkastustehtävät yksityisille1. Kun lisäksi otetaan huomioon esitykseen sisältyvä ajatus siitä, että mikäli operaattorit eivät vapaaehtoisesti toteuta ennakkosensuuria poliisin rekisterin perusteella, harkitsee ministeriö ”velvoittavia lainsäädäntötoimia”, on kyseessä oleva sääntely kokonaisuudessaan arvioituna PL 12 §:n sanamuodon vastainen. Kyseessä ei ole säännöksessä tarkoitettu sananvapauden käytön sääntely, vaan PL 12 §:n ehdottomasti kieltämä ennakkosensuuri. Ennakollisten esteiden osalta PL 12 §:n kvalifioitu lakivaraus mahdollistaa tavallisella lailla säädettävän vain kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Edelleen on huomattava, että RL 17:19 § kriminalisoi ainoastaan siinä tarkoitetun aineiston hallussapidon, eikä säännöksen mukaan pelkkä katselu ole rangaistavaa. Kun esitykseen ei liioin sisälly selvitystä siitä, miten varmistutaan siitä, että viestin lähettäminen on vastoin lähetysmaan lakia, on epäselvää, mihin esityksessä artikuloitu perustelu siitä, että palveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta sietää omistamansa verkon käyttöä rikoksen tekemisessä viittaa. Lisäksi on huomattava, että esityksessä tarkoitettu poliisin rekisteri sisältää sellaisia osoitteita, joiden sisältöä ei ole tuomioistuinmenettelyssä todettu esityksessä tarkoitetuin tavoin lainvastaiseksi, vaan olemassa on ainoastaan poliisin epäily niiden sisällön lainvastaisuudesta. Edelleen on huomattava, että listan sisältö olisi – tietosuojavaltuutetun tarkastusoikeudesta huolimatta – lain perusteella salassa pidettävänä sääntely-yhteys huomioonottaen asianmukaisen ja perustuslain edellyttämän oikeudellisen ja PL 12.2 §:n sekä sitä konkretisoivan julkisuuslainsäädännön turvaaman viranomaistoiminnan julkisen kontrollin ulkopuolella.

Esityksestä puuttuu myös menettely, jolla listalle joutunut sisällöntuottaja saisi tiedon häneen kohdistuneesta rekisterimerkinnästä sekä sääntely sisällöntuottajan käytössä olevista oikeusturvakeinoista, mikäli sisällöntuottaja katsoo päätyneensä listalle väärin perustein.

Rekisterimerkinnän tekemistä esityksessä tavoitelluin seuraamuksin on tässä tapauksessa pidettävä sisällöntuottajan oikeudesta päättämisenä, eikä esityksen tavoin tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi, sillä rekisterimerkintä merkitsee sisällöntuottajan sulkemista pois Suomen viestintämarkkinoilta. Sääntely-yhteys huomioonottaen tällainen toimivalta voitaisiin ilmeisesti luoda vain riippumattomalle tuomioistuimelle, jonka olisi tutkittava viestin sisältö.

Lisäksi on huomattava esityksen perusteluissa mainittu väärinkäsitys poliisilain 1 §:n tulkinnasta, jonka seurauksena rekisterimerkinnän tekeminen mielletään tosiasialliseksi hallintotoiminnaksi. Esityksen perustelujen mukaan poliisilain 1 § perustaa poliisille yleistoimivaltuuden. On kuitenkin huomattava, että poliisilain 1 §:n sääntely poliisin tehtävistä ei perusta poliisille yleistoimivaltaa, vaan määrittää poliisin tehtäviä: poliisin toimivaltuuksista säädetään poliisilaissa ja muualla lainsäädännössä erikseen (ks. myös HE 57/1994vp). Länsimaisessa oikeusvaltiossa poliisilla ei ole yleistoimivaltaa tehtäviensä toteuttamiseen.

---

1 Ks. Sami Manninen: Sananvapaus ja julkisuus (PL 12 §). Teoksessa Perusoikeudet, toim.
Hallberg et al., WSLT 1999, s. 395.

Edellisen lisäksi voidaan myös katsoa, että järjestelmä on laajemminkin ristiriidassa vallitsevan oikeuden kanssa, jos tarkastellaan esimerkiksi Suomen ratifioimaa YKn ihmisoikeuksien julistusta ja erityisesti sen 19 artiklaa.

19 artikla. Kullakin yksilöllä on oikeus mielipiteen- ja lausunnonvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja millä keinoin hyvänsä.

Lihavointi edellisessä on oma lisäykseni. Lausunnonvapauden häiritsemättömyys ei todellakaan ole taattu, kun suljetulla listalla voidaan estää suomalaisia vastaanottamasta mitä tahansa nimettömän virkamiehen sensuroimaa materiaalia. Vaikka kuinka julistettaisiin, että sensuroiduksi joutuu vain lapsipornoa sisältävä aineisto, ei kansalaisella voi olla tästä mitään takeita niin kauan kuin lista pysyy suljettuna ja vaikka lista olisi avoinkin on sen sisältö vaikeasti arvioitavissa, mikäli kansalaisten pääsy siinä nimetyille sivuille on teknisin keinoin pystytty tehokkaasti estämään. Vaikka tässä vaiheessa sensurointi kohdistuisikin vain nimetyn kaltaiseen, lain hengen mukaiseen aineistoon on sensuurijärjestelmän käyttöönotto silti vakava ennakkotapaus ja kun pää on saatu auki tulee sensuroidun materiaalin lajisto kasvamaan nopeasti. Jo nyt on esitetty sensuroitavaksi myös sivuja, joilla esiintyy rasistisia mielipiteitä. En sano, että rasististen viestien lukeminen tekisi kenestäkään autuasta, mutta kun sensuuri ulottuu niihin on siirrytty väärien poliittisten mielipiteiden estämiseen ja historiallisia kehityskulkuja tarkasteltaessa väärien mielipiteiden kirjo kasvaa nopeasti kunnes vain yksi sallittu näkemys on jäljellä ja silloin emme enää todellakaan elä demokratiassa.

Jos tämä kehitys halutaan pysäyttää se on tehtävä nyt. Mitä laajemmaksi sensuuri käy, mitä pidempään se on voimassa sitä enemmän ihmiset ovat tottuneet ajatukseen viestinnän sensuurista ja sitä mahdottomammaksi käy laillisen yhteiskuntajärjestyksemme palauttaminen ilman radikaaleja keinoja jos tämä ylipäätään tulee olemaan enää millään tavalla mahdollista. Sairautena syöpä on vaikea hoitaa, kun se on levinnyt koko kehoon, mutta mikäli kasvain löydetään ajoissa voidaan potilas pelastaa. Samoin on laita avoimen ja kansanvaltaisen yhteiskunnan kanssa ja mikäli me haluamme sellaisen myös lapsillemme, on toiminnan aika nyt. Nyt me voimme vielä vaikuttaa ja lopettaa sensuurijärjestelmän esiinmarssin epäonnistuneena sosiaalis-teknologis-juridisena kokeena. Nyt, meillä on vielä mahdollisuus kerätä adresseja, kirjoittaa kannanottoja olettaen että muut kansalaiset saavat ne luettua ja osallistua mielenosoituksiin oikeuksiemme puolesta, mutta yhteiskunnallisen järjestyksen rapautuessa yhä lähemmäs suljettua harvainvaltaista yhteiskuntaa, nämä mahdollisuudet katoavat nopeasti.

Siksi minä aion marssia ensi tiistaina, perustuslaillisen yhteiskuntjärjestyksemme, ihmisoikeuksien ja tulevan lapseni vapauden puolesta. Toivoakseni, ne jotka tämän ovat lukeneet ajattelevat samoin ja pääsevät tiistaina Helsingin keskustaan näyttämään eliitillemme, että yhteiskunnallisten vapauksiemme poisto hivuttamalla ei onnistu! Että me olemme edelleen varsin kykeneviä lukemaan, ajattelemaan ja ymmärtämään yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, silloinkin kuin niihin liittyy hankalia teknologisia kysymyksiä ja ne on pyritty verhoamaan harhaanjohtavalla ja vilpillisellä retoriikalla.

Se poika oli seonnut.

Miksi se poika oli latvakakkonen, onkin sitten ihan toinen kysymys johon jokaisella ja sen kumminkaimalla on ollut selityksensä. On sanottu, että se poika kuunteli väärää musiikkia, joka rikkoi sen mielen. On sanottu, että se poika pelasi liikaa (vääränlaisia ) tietokonepelejä, joissa se oppi nauttimaan tappamisesta. On sanottu, että se poika katseli vääriä elokuvia ja on niinkin sanottu, että sen pojan äiti oli ihan samanlainen vatipää kuin (pirun-) sikiönsäkin ja sieltä se poika oppi ajatuksensa.

Se poika kirjoitti ajatuksiaan esille, se jätti viestejä keskustelufoorumeille, blogiinsa ja vielä julistuksen tekonsa pressipakettiin. Sitten katsottiin, että sen pojan pää meni rikki, kun se luki liikaa muuta kirjallisuutta kuin Aku Ankkaa. Se luki Platonia ja Nietzscheä, erityisesti Nietzschen vaikutus pisti omaan silmääni sen julkilausumaa lukiessa. Platonin vaikutusta pidetään nyt jollain tapaa virallisena syynä, mikä on allekirjoittaneen mielestä vähintäänkin kuvottavaa.

Kun kaikki muutkin, niin minäkin. Huolimatta tähän lähestymistapaan jo etukäteen kohdistuvasta, toden näköisesti osittain ansaitustakin kritiikistä. Iltapäivä läystäke oli sattunut saamaan lausunnon Setä-Siniseltä ja tällaista lausuntoa olen odottanut siitä asti, kun luin sen pojan kirjoituksia. Asia varmistuu, jos käy ilmi että uhrien valintaperuste määrittyi tätä kautta, mutta tuo selittäisi sen pojan pään hajoamisen aika hyvin.

Vuosikausien kiusaamisessa, kun kohteen pää tapaa reagoida kutakuinkin kahdella tapaa. Toinen on uskoa, että oikeasti on ihmisarvoa omaamaton olento, ali-ihminen, niin kuin ympäröivä porukka antaa aika selkeästi ymmärtää ja reagoida sitten tähän sopivasti. Luopua omanarvontunnosta, itsekunnioituksesta, kehittää päihdeongelmia, syömis- tai muita itsetuhoisia häiriötiloja ja aina silloin tällöin tehdä omakohtainen ja ainutkertainen ratkaisu. Toinen on omaksua kanta, että ympäröivä elukkalauma on se osa ihmiskuntaa, jolla ei ole arvoa, jos se nyt ylipäätään pitää ihmiskuntaan lukea. Jos ihminen sattui omaksumaan tämän jälkimmäisen strategian, niin Nietzschen ajatukset massakulttuuriin pakottavasta orjamoraalista ja yksilön nostavasta herramoraalista osuvat ja tuntuvat hyvältä. Sinuhen kokemus rahvaan parissa aina yksin olevasta ylhäisestä lämmittää pientä mieltä ja jos ajattelee sitä, miten yhteiskunta pitäisi järjestää, niin miten sitä voisi uskoa demokratiaan, joka tällaiselle vihamielisen lauman piirittämälle ihmiselle näyttäytyy juuri termin alkuperäisessä merkityksessä (demokratia = roskaväen diktatuuri). Se poika rakasti vihaansa, eikä sekään ole ihme jos tuo lausunto pitää paikkansa. Siinä elämäntilanteessa viha on kaunista ja siinä vellominen vapauttavaa. Se käy rakennusaineeksi ja liikkelläpitäväksi energiaksi.

Tämä tragedia kaikissa näytöksissään on tuonut esiin jokaisen muka-asiantuntijan ja hälykön tarjoamaan omat ratkaisunsa ongelmaan. Internetin sensurointi, heavy-tyyppisen musiikin kieltäminen, väkivaltaviihteen kieltäminen, mp3soittimista luopuminen, rajatummat aselait, aselupakäytännön kiristäminen, nuorison fyysinen kurittaminen kehdosta armeijaan, lasten rakastavampi kasvatus, metallinpaljastimet ja puolisotilaalliset vartijat kouluhin ja ihan mitä tahansa nyt ensinnä mieleen tuleekin. Tuskin auttaa.
Jos tuo Iltalehden juttu nyt kumminkin sattuisi pitämään paikkansa niin oikeampikin toimivampikin ratkaisu voisi löytyä. Minä en tiedä miten se temppu tehdään, mutta tiedän että se on mahdollinen ja minä tiedän ihmisen joka osaa sen tempun täydellisesti. Se ihminen on nimeltään Kirsi Kaarela ja toimi Porolahden Ylä-Asteen rehtorina tuossa yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäluvun alussa. Jos arvaukseni Iltalehden jutussa esille käyneen ilmiön selittävästä vaikutuksesta osuu yhtään oikeaan, on pirunmoinen sääli, että Rouva Kaarela ei ollut tuon Jokelan koulun rehtorina (Näyttäisi työskentelvän nykyään Hiidenkiven peruskoulussa, ihan noin helsinkiläis vanhemmille vinkiksi).

No pirustako minä tiedän yhtään muitakaan paremmin mitä sen latvakakkosen päässä liikkui silloin tai sitä edeltäneiden vuosien aikana. Mikillä on ihan kohtuullisen hyvä lähestymistapa kun todetaan, että sellaista sattuu ja välillä ihmisotuksilta vain vintti pimenee, ilman että sille voidaan osoittaa selkeää syytä. Homo homini lupus* ja kaikki muut asiaan liittvät latteudet. Mutta siniset silmät ja lapsenusko kaipaavat selityksiä kauheuksille ja minun kokemusmaailmassani Iltalehden kertomasta Setä-Sinisen lausumasta löytyy aika helvetin paljon selitystä tapahtuneelle.

Jatkoa odotellessa.

---

* vaikka meille kaikille parempi olisi: Homo homini oryctolagus

Naapurustossa mesotaan tyylillä ja tänään vieläpä isommasta aiheesta. Käsi pystyyn joka on eri mieltä, nyt kaikki yhdessä “KÄÄK KÄKÄÄK KÄÄK!”
Samasta kysymyksestä asiaa jauhetaan tietenkin monessa muussakin paikassa, mm. täällä.

Lähipiiri ja maailma puhuu rasismista ja suvaitsevaisuudesta. Rakas lukija, joudun tunnustamaan, että minut on juuri määritelty rasistiksi, mistä valitettavasti seuraa se että minua vituttaa kuin sitä pientä oravaa, jolta jäätyi käpy.

Taho, joka minut määritteli rasistiksi on Helsingin kaupunki. Siis alkuperäinen kotikaupunkini, jonka olen uskonut olevan ajattelevien ihmisten koti. Rakas lukija, edellinen on huomattavaa liioittelua. Helsinki voi olla ajattelevien ihmisten(kin) kotikaupunki, mutta pääkaupunkimme virkamiehistö on tunnettua kyvystään harrastaa ajatuspieruja. Jos olen aivan rehellinen - ja mielelläni usein olen - Helsinki on täynnä pikkusieluisia luiskaotsia, joita olen perinteisesti kutsunut vantaalaisiksi ja muiksi maaltamuuttajiksi, mutta jotka myös sisältävät sanokaamme wanna-be metropoliitit ja hölmöt. Rakas lukija, tekstini voi vaikuttaa nyt tylyltä, niin on tarkoituskin.

Helsingin kaupunki on julkaissut läystäkkeen rasismin ja etnisen syrjinnän estämisestä kaupungin toiminnassa. Rakas lukija, ensimmäiseksi luonnollisesti ajattelin, että sepä hyvä. Sitten tutustuin sisältöön ja sain tietää olevani rasisti. No onhan tuollaisia väitteitä ennenkin esitetty, kieltäydyn itsepäisesti uskomasta, että suomenkielisessä sanassa neekeri olisi arvolataus ja että sitä ihan aikuisten oikeasti ei saisi käyttää. Tällaiset näkemykset olen kuitenkin voinut jossain määrin jättää omaan arvoonsa ja olla sitä mieltä ettei määritelmä rasisti minuun istu, mielestäni kun neekerit ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin, samaten olen ollut sitä mieltä että eri ihmisrodut eivät ole keskenään millään tapaa sijoitettavissa paremmuusjärjestykseen . Helsingin kaupunki on nyt kuitenkin määritellyt rasismin uusiksi. Olen juuri saanut lukea, että “Rasismi on ideologia, jonka mukaan ihmiset muodostavat rodun ja/tai kulttuurin perusteella jaoteltavia erilaisia ryhmiä.” Kyllä, tuo piste on osa sitaattia. Koska isoja asiakokonaisuuksia, kuten ihmiskuntaa pohdittaessa on mielekästä jakaa sitä osiin erilaisin osa-kokonaisuuksia hahmottavin ja usein satunnaisin perustein, joudun olemaan sitä mieltä, että ihmiset muodostavat rodun ja erityisesti kulttuurin perusteella jaoteltavia erilaisia ryhmiä. Ihmiset muodostavat myös ideologioiden, uskontojen, hiusten- ja silmien värin sekä nenän muodon mukaan jaoteltavia ryhmiä. Rakas lukija, pyydän kiinnittämään huomion myös asianomaisen lauseen alkuosaan “rasismi on ideologia” ja vertaamaan sitä loppuosan yksinkertaisen väitteen “Ihmiset voidaan jakaa ryhmiin rodun ja/tai kulttuurin perusteella” kanssa. Helsinkiläiset ideologiat ovat selkeästi aika lattanoita, jos ideologiaksi, siis uskomusten ja arvojen kokoelmaksi, voidaan määritellä jotain noin …sisällötöntä.

Mutta rakas lukijani, tuo läystäke käy myöhemmin vielä mielenkiintoisemmaksi. Seuraavassa sitaatti sivulta 4.

Yhdenvertaisuusperiaate sisältää mielivallan kiellon ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tilanteissa. Sitä ihmisten välistä erilaisuutta, joka ei ole tilanteen kannalta merkittävää, ei saa ottaa huomioon.

Etninen tausta ei siten ole merkityksellinen seikka esimerkiksi työhönottotilanteessa.
Tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu, kun ihmisiä kohdellaan samassa tilanteessa samalla tavoin. Se edellyttää yhteiskunnassa havaittavan eriarvoisuuden aktiivista poistamista. Tällöin jonkin ryhmän sosiaalisesti tai taloudellisesti huonomman aseman poistamiseksi voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, joilla poiketaan muodollisesti yhdenmukaisesta kohtelusta. Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva.

Rakas lukija, lihavointi edellisessä on minun lisäämäni osoittamaan sen kohdan, joka erityisesti järkyttää sieluani. Kyseessähän on siis tilanne, jossa esimerkiksi maahanmuuttajataustainen vähemmän pätevä henkilö palkataan valtaväestöön kuuluvan pätevämmän henkilön sijasta. Toisin sanoen, siirtyäksemme yksilöihin valtaväestöön kuuluva asetetaan heikompaan asemaan rotunsa perusteella. On Helsingin kannalta erinomaista, että suurella viisaudella läystäke määritteli rasisimin uudestaan. Vanhan määrittelyn mukaanhan tämä olisi rasismia, ihmisten käsittelemistä eri tavoin rodullisin perustein.

Omassa ajattelussani, tämä esitetty käytänne liittyy käänteiseen rasismiin vankkaan suorastaan horjumattomaan uskoon siitä, että oma rotu ja/tai kulttuuri on alempiarvoista muihin nähden, eikä oman rodun ja/tai kulttuurin edustajia tarvitse kohdella samalla oikeudenmukaisuuden ja kunnioituksen periaatteella, kuin vierasperäistä henkilöä. Niin tai näin, läystäkkeen esittämä toimintamalli on räikeässä ristiriidassa lakiemme kanssa. Läystäkkeestä itsestään löytyvät ehkäpä olennaisimmat kohdat:

Suomen perustuslaki (731/1999)
6 §
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon,
vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Yhdenvertaisuuslaki (21/2004)
6 §
Ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden,
sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän perusteella.
Sukupuoleen perustuvasta syrjinnän kiellosta säädetään
ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986).

Rakas lukija, mielestäni henkilöstön monikulttuurisuus (suomalaisen) kaupungin organisaatioissa ei ole tällainen hyväksyttävä syy. On vierasperäisen väestön halveksumista käsitellä heitä siten, että heitä ei arvioida samalla pätevyysasteikolla kantaväestön kanssa. Ehdotettu malli ei siis loukkaa vain tehtäviin hakevia valtaväestön edustajia, vaan aivan yhtä räikeästi vähemmistöihin kuuluvia. Erityisesti tämä loukkaa oikeudentajua, lakia siteerataan ohjeistossa, joka haluaa sen rikkoa.

Mutta miksi nämä lait olisivat voimassa kun muutkaan lait eivät päde ja demokratiamme on siinä määrin kuralla, että poliittiset päättäjät voivat suoraan ja kiertelemättä sanoa ettei kansaa kannata kuunnella esimerkiksi kanssallista itsemääräämisoikeuttamme tai turvallisuuttamme koskevissa kysymyksissä. Kansalaisten oikeuksia voidaan kaventaa(Darth Rajamäki), ne voidaan viedä(Lex Karp…Saarela), edellä olevasta kansallisesta itsemääräämisoikeudesta halutaan maan korkeimman vallan omistajalta kysymättä luopua (EUn perustuslainomainen sopimus) Leipä ja sirkushuvit on nähtävästi korvattu halvalla viinalla, lätkällä ja tosi-tv:llä, eikä meillä kohta olekkaan mitään syytä kansalliseen ylpeyteen, siihen jonka edeltävissä (joskaan ei nyt vallassa olevassa) sukupolvissa tunnettiin niin oikealla kuin vasemmallakin.

http://www.stopbolkestein.org/

Kraatari kirjoitteli fiksuja kysymyksiä NATO-jäsenyydestä. Kuten tästä kysymysten arviosta voidaan päätellä, niin minulla on melko selkeä kanta tähän asiaan, kuten myös käsitys siitä millaisia vastauksia nuo kysymykset voivat saada.

Perustan kantani ensimmäiseksi historiaan. Milloin Suomi on tässä läntillään toiminut jonkin läntisen suurvallan rajamaana, meillä ei ole mennyt kovinkaan hyvin. Ruotsi ei tästä alueesta ja sen kansan hyvinvoinnista ollut kiinostunut. Riitti, että tässä oli mukava puskuri idän uhkia vastaan, verotettavaa porukkaa ja ensiluokkaista nostoväkeä suurvallan sotiin. Toisessa maailmansodassa ajoimme Saksan Kolmannelle valtakunnalle suurinpiirtein samaa asiaa. Ensin pelinappulana etupiirisopimuksessa ja myöhemmin Neuvostomahtia sitovana asetoverina, jonka toiminnan tuli tietenkin palvella valtakunnan sodankäyntiä parhaalla mahdollisella tavalla kiitoksena tänne saaduista aseista.

Kun Suomen suunnassa on ryhdytty lähentymään länteen päin, niin tuohon lähentymiseen on yleensä liittynyt, sanotaan nyt vaikka ryssäviha, itäisen naapuriimme kohdistuva viha ja halveksunta, usein myös pelko (Kyllä, olen täysin tietoinen siitä, että viha on yleisesti pelon ilmentymä). Länsi ja sen liittolaisuus nähdään mahdollisuutena revanssiin tai ainakin mahdollistamassa vähän reteämmän käyttäytymisen vaikka naapuri suuri onkin. NATO on viime vuosina rakentunut tuollaiseksi äsken mainituksi läntiseksi suurvallaksi. Entiset itä-blokin maat ovat kilvan rientäneet ryhtymään sotilasliiton jäseniksi, pienet naapurimme Viro, Latvia jne. etunenässä. Moskovasta katseltuna tämä on kuulemma alkanut näyttää sille, että NATO rakentaa sotilaallista muuria ja kiristyvää kehää Venäjän ympärille, toimintamalli joka ei nyt ainakaan aivan tavattomasti herätä Kremlin luottamusta sotilasliiton suhteen. Samaten nämä tuoreet NATO-jäsenet esiintyvät melko reippaalla tavalla suurta naapuriaan kohtaan. Rajaselkkauksiakin on tiemmä ollut.

Tällaisille liittolaisille pitäisi siis antaa turvatakuut lähialueella ja samaan aikaan osallistua suureen terrorismin arabien vastaiseen sotaan ja olla turvaamassa Amerikan Yhdysvaltojen hegemonista asemaa…Huolestuttavaa.

Sitten voidaan kysyä ihan suoraan, että mikä on se uhka johon NATO voisi tuoda parannusta ja lisää turvallisuutta. No Venäjähän se tietenkin on. Ruotsi ei ole sotilaallinen uhkatekijä, ensinnä kansankoti omaa melko vakaan poliittisen tilanteen toiseksi Tukholma on kuulemma rannikkotykistön kantamassa, se siitä. Norjan kanssa jaettu maaraja on niin häviävä, että uhkaa on sielläkään vaikea nähdä. Viro, no vitsi vitsinä. Venäjäähän tässä pelätään. Venäjän kanssa voi kuitenkin elää. Rauhassa on eletty jo yli puolivuosisataa. Vaatiihan se toki vähän uhrauksia, ei esimerkiksi ole kauhean hyvä näyttää keskisormea Kremliin päin tai ryhtyä tarjoamaan täkäläiseltä maaperältä lento- tai ohjustukikohtia kolmansille maille (tätä kun voisi pitää vaikka vihamielisenä). Mutta eipä tuollainen liene hyvää naapuruutta missään muuallakaan. Aikaisemmin olemme yrittäneet välillä naapuria vakuuttaakin siitä, että tämän niemen kauttahan ei kukaan tule hyökkimään. Vuoden 39 demonstraation jälkeen tätä on ilmeisesti pidetty ihan uskottavanakin vakuutuksena, premissillä että me itse emme siihen hyökkäykseen myötävaikuta.

NATO-jäsenyys olisi viestinä tuota premissiä melko selkeästi heikentävä tekijä, eikä varmastikaan olisi omiaan parantamaan naapurisuhteita. Suomi ei ole suurvalta, voidaan faktana todeta. Suomalaisena ei ole mitenkään kurjaa elää tämän faktan kanssa, suomalaisena poliitikkona ilmeiseestikin on. NATO ei kansallemme tarjoa mitään positiivista. Uhkat pikemmin kasvavat kuin vähenevät. Poliitikot pääsisivät leikkimään merkittävän maan poliitikkoja, mutta siihen se jäisi. Hinta on mielestäni aika kova, tarjottuihin etuihin nähden. Naapurina pitäisi elää ihmisiksi. Meillä noin maana on se ongelma, että naapurimme on hieman eksentrinen ja välillä äänekäs. Kun Venäjä on aikaisemmin juopunut voiman tunnosta, se on käyttäytynyt kuin naapurin Rane, erityisesti milloin häiriöistä on jouduttu huomauttamaan. Milloin suhteemme naapuriin ovat olleet kunnossa, Rane on saattanyt jeesailla esimerkiksi nostohommissa ja tarjota meille rouvan tekemää pullaa. Milloin me olemme käytöksellämme ärsyttäneet voi Rane ryhtyä varsin ikäväksikin. Ulkopolitiikka on meidän maallemme keskeistä turvallisuuspolitiikkaa. Maana kun emme voi muuttaa, on naapurin kanssa tultava toimeen. Toivottavaa on että vodkan otto pysyy kohtuudessa ja koittaa sovitella milloin erimielisyyttä ilmenee. Venäjällä ei ole mitään erityistä intressiä tähän länttiin, joten ne kysymykset jotka voivat johtaa kahnauksiin ovat joko turvallisuus- tai arvovaltakysymyksiä. Ensimmäiset meidän on naapurin kanssa hoidettava ja toisia emme saisi päästää edes syntymään.

Minä siis vastustan NATO-jäsenyyttä, kannatan sopua ja dialogia. Sotimisesta emme voi toivoakaan hyötyvämme, järjestä sen sijaan paljonkin.

Törmäsin tällaiseen (lisää tietoa täältä, in English). Tarkoituksena on siis EU-direktiivillä määrittää työn tekeminen yhteisön jäsenmaissa uusiksi niin, että työtä säätelee sen EU-maan lainsäädäntö, jossa työnantajalla on kotipaikka pikemmin kuin sen maan, jossa työ varsinaisesti suoritetaan.

Käytönnössä, tämä siis romuttaisi työtätekevän väestönosan turvan Suomessa, työaikaa ja työturvallisuutta koskeva lainsäädäntö kun on täkäläisittäin selkeästi monia muita yhteisön jäsenmaita paremmalla tolalla. Esimerkiksi Brittilän työntekijät ovat velvoitettuja työnantajan niin vaatiessa tekemään selkeästi pidempää päivää peruspalkalla.

Samalla voidaan sanoa hellät jäähyväiset minimipalkalle. Eri maissa kun palkkataso määräytyy erilaisten kustannusrakenteiden mukaan ja jos Liivissä ja Lätissä minimipalkka (mikäli sellainen nyt on ylipäänsä määritetty) on 20 snt. tunnilta, niin siihen on sitten Suomessakin tyytyminen riippumatta varsin erilaisista olosuhteista. Jos joku nyt kuvittelee, että näin ei tapahdu vaikkapa vetoamalla siihen, että töihin ei siihen hintaan kenenkään ole pakko mennä, niin miettiköön uudestaan. Työttömyysturva kun katoaa, mikäli kieltäytyy osoitetusta työpaikasta ja minun on jotenkin vaikea uskoa, että tällaiset “työmahdollisuudet” eivät tulisi moisten osoitettavien työpaikkojen piiriin.

Asiasta pitäisi varmaan metelöidä enemmänkin, siksi pelottava uudistus tämä on. Taidan kirjoittaa MEPeille, ehkäpä muidenkin kannattaisi. Tämä myös pistää miettimään, kuinka paljon EU voi muuttua, ennen kuin ihmisille on annettava uusi valinta siitä haluammeko siihen kuulua ja komission politiikan hyväksyä? Omasta mielestäni se piste meni jo kauan sitten, mutta missäköhän vaiheessa se tulee oikeasti vastaan, en tiedä.

Törmäsin hauskaan bändiin, tutun linkkaaman jutun kautta jonka tietenkin jo kadotin. Linkki johti erään bändin kotisivulle. Venäjää en kielenä taida ja kyrillinen aakkosto on hepreaa, mutta hetken hapuilun jälkeen osuin sitten sivulle, jolla bändi esittelee tuotantoaan.

Vaikeaa on tämä elämä Lex Karpelan aikana. Nyt uuteen tuttavuuteen tutustuminen edellytti varmistumista siitä että kyseessä on laillinen lähde. Musiikkia tarjotaan venäläisellä sivulla ilmaiseksi tämän on siis oltava laitonta lienee ÄKTn ja Opetusministeriön kanta, mutta kun kyseessä nyt kumminkin on pumpun kotisivu niin päätin uskaltautua lataamaan koko tarjonnan.*

7 biisiä osoittautuivat kaikki bändin omiksi (tyylillisesti yhtenäisiä, saundimaailmaltaan samoja) ja vieläpä aivan loistaviksi löydöiksi. Folkkisrokkia slaavilaisittain, kevyttä ja pehmeää. Suosittelen lämpimästi. Tiedostot olivat myös kokonaisia (eivät sellaisia täkäläisten levy-yhtiöiden näytepaloja) ja jos tämän porukan tuotantoa osuu levykaupassa eteen, niin raha vaihtaa hyvin nopeasti omistajaa.

Hieman samanlainen juttu kävi pari vuotta sitten tutustuessani Ruslanaan, joka silloin kotisivullaan tarjosi noin albumin verran kokonaisia biisejä hutsul-pop-rock tuotantoaan. Levyjä olen edelleen yrittänyt bongailla milloin levykaupoilla tulee käytyä. Tästä ÄKTlaiset oppia. Kun ihmiset pääsevät tutustumaan, ne saattavat vaikka tykästyä jopa vieraskieliseen tuotantoon. Pitikös sitä suomalaista kulttuurituotantoa viedä ulkomaille? Vanjalla ja sen serkulla etelämpänä on jo vauhti päällä. Kun kuuntelijalle osoittaa arvostusta, se pitää asiasta ja artisti saa nopeasti hyvää julkisuutta.

---

* Jos joku otti tuon empimisen ja pohtimisen tosissaan, niin tiedoksi annettakoon että pohdintaa taisi kestää jopa 2 sekuntia. Tekijänoikeustyperyys ei estä minua tutustumasta musiikkiin, jos sitä jossain tarjotaan ja tässä tapauksessa lähteen laillisuuskin oli aivan ilmeistä. Pitipä vielä tuostakin piruilla.

Seurailen jonkinlaisella mielenkiinnolla J.P.Roosin kirjoittelua ja toimintaa. Asiaa paremmin tuntemattomille tiedoksi, että kyseessä on Helsingin Yliopistolla vaikuttava Sosiaalipolitiikan tutkija. Roos veistelee blogissaan Vallasta ja EUsta ja onnistui jotenkin kiteyttämään huomattavan hyvin koko joukon EUhun ja Suomen rapautuneeseen demokratiaan liittyviä ongelmia yhteen kirjoitukseen.

Dugi suosittelee

Eräskin usein varsin fiksuja kynäilevä kraatari, oli kirjoitellut seuraavan havainnollistuksen. Nauroin katketakseni, sitten harkitsin hetkellisesti itkemistä, mutten jaksanut pitää moista aiheellisena.

Olen tähän asti ollut sitä mieltä, että Kokoomus nimisessä* puolueessa on eräs merkittävä hyvä puoli, olkoonkin että tämä on ainoa sellainen jonka kykenen mainitusta porukasta ilman Augeiaan talleja vastaavaa urakkaa löytämään. Puolue on rehellinen siitä mitä edustaa. Kokoomus on porvarillinen pääoman puolustaja, joka ajaa hyväosaisten asiaa maassamme ja haluaa edistää uusliberaalia markkinataloutta kapitalismia. Kykypuolue. Demokratialle olennainen dialektinen kehitys edellyttää sen, että politiikassa on vahvasti edustettuna sekä vasemmistolainen että oikeistolainen mielipide, joiden synteesistä on syntynyt männä vuosian ihan hyviäkin poliittisia päätöksiä.

Sosiaalidemokraatit ovat epärehellinen puolue, jossa puolueen jäsenyys ei kerro mitään sen edustajien ideologiasta. Puolue on virallisesti vasemmistopuolue, joka ajaa duunarien ja yhteiskunnan ei-niin-hyväosaisten etua, hyvinvointivaltion puolustaja ja edistäjä. Puolue on havaintojeni mukaan ajanut eduskunta- ja kunnallispolitiikassa lähinnä pääoman asiaa, edistänyt uusliberaalia markkinataloutta ja järkännyt jäsenkirjan omaaville henkilöille (sekä heidän piireilleen) kaikkea kivaa. Puolueeseen ilmeisesti kuuluu myös joukko ihmisiä, jotka omaavat vasemmistolaisen ideologian ja jopa yrittävät toimia tämän mukaan. Politiikassa vain näkyy puolueen linja paljon näiden yksittäisten ihmisten vaikutusta paremmin. Vasemmistoliitosta en halua edes puhua, pettymys on liian suuri. Vasemmistolainen näkemys ja vaikutus ovat kadonneet politiikasta, mutta asiaan palatakseni se ei ole Kokoomuksen vika.

Nyt kumminkin Kokoomuskin petti. S. Niinistön kamppanja-sloganit Työväen presidentti ja Vastakkainasettelun aika on ohi kismittävät allekirjoittanutta aivan tolkuttomasti. Totuusarvoa ensimmäiselle tulee, jos ajatellaan Helsingin Työväen Ampujien, olleen porvarillinen herrakerho joskus vuoden 1918 tienoilla, muuten tuo arvo on 0 ja lause itse varsin etova. Jälkimmäinen on suoranainen valhe. Yhteiskunnassamme ei ole vuosikymmeniin esiintynyt yhtä pahoja vastakkainasetteluja kuin nykypäivänä ja on valitettavasti todettava, ettei nykyään harjoitetun politiikan jota myös S. Niinistö edustaa suinkaan voida katsoa olevan vähentämässä näitä vastakkainasetteluja, päin vastoin. Tämän kampanjan jälkeen en voi enää pitää Kokoomusta edes rehellisenä politiikan harjoittajana.

Se siitä, palaan työn pariin.

---

* Tässä viitataan nyt siihen Kokoomukseen, joka näkyy ja kuuluu uutisissa, sekä tekee puoluepolitiikkaa valtakunnan tasolla. Luotettavista lähteistä olen kuullut, että ainakin eräissä maakunnissa puolue toimii melko leimallisesti erilaisella tavalla (vilkutus)